Kaminiitton tekstiluonnoksia


* *
KAMINIITTO

  
TANGO  
USKO
LAINOJA Savigliano  
  

 

Luonnoksia: Buenos Airesin historia, tango, ..

Saa lainata ja muutenkin käyttää vapaasti, kunhan EI mainitse lähdettä
  |  BA:n historia  |  tanssietiketti  |  seurattava |  tangoetiketti

Buenos Aires 18.12.2011- 16.1.2012 matkakertomus
Sunnuntai 15.5.2011  |    Kotiristi: "Mennään Buenos Airesiin.." Kuulosti käskyltä.
Etsin vanhat tiedostot parin vuoden takaa. Löysin majapaikkojen linkit, joista kulttuurihostel Sandanzas oli mielenkiintoisin. (Omistajat: kirjalija, taidemaalari ja valkuvaaja.) Address: Balcarce 1351 - San Telmo, Buenos Aires, Argentina 'Sandanzas is a warm and complete hostel located in San Telmo, the heart of Buenos Aires. With 28 beds its one of the smaller hostels in the city, and usually it is a quiet place. Double Room with Private Bathroom Ar$ 230 per room from July/2011.' http://www.sandanzas.com.ar/buenos_aires_hostel.php Yöpymisiä tulee 27 kpl, joten hinta on 6210 AR$ eli noin 1020 €. Hintaan tulee mm. aamiainen, kahvit tai teet koko päivälle halujen mukaan, nettiyhteys jne. (Double bed on kaksoisvuode ja Twin beds kaksi erillistä sänkyä.) Pari päivää siinä mietimme ja sitten otimme yhteyttä. Vastaukset tulivat heti seuraavana päivänä ja niin päätimme varata lentoliput.

Ennakkomaksu: 19/05/11 12:52    book@sandanzas.com.ar   "In a month we will send the information for pay the deposit. Have very good time! Irene"

Menin su 15.5.11, Ebookersin sivuille. Matka Lontoon kautta 18.12.2011 – 15.01.2012 maksoi kahdelle henkelle 2028 £. Jäimme miettimään. Kolmen neljän päivän aikana hinta oli noussut 2120,84 £:an (2480 €), mutta varasimme siitä huolimatta Ebookersilta. (Ilmeisesti maaliskuussa olisimme saaneet lennot selvästi halvemmalla. Hinnat nousevat rajusti kohti kesää 24.5.11 jo 2435£). Torstaina 19.5.2011 paketti oli kasassa lennot ja neljän viikon majoitus yhteensä noin 3600 € kahdelta hengeltä.

Ebookers ei ole lähettänyt varsinaista vahvistusta, koska möhläsin oman rekisteröinti. Siitä seuraavaa reklaamia. Opiksi: ebookers.com ja ebookers.fi ovat eri firmoja eli vaativat eri rekisteröinnit. Rekisteröi itsesi ensin ennen kuin alat millekään, ilmoitat henkilötietosi ja emailisi sekä määrität salasanasi. Se kannattaa. Menin varaamaan ilman rekisteröintiä ja siitäkös soppa syntyi. Esimerkiksi paikkojen varaaminen etukäteen ilmaiseksi lennoilta ei onnistu. Yllätys oli myös se, että ebookers.fi olisi ollut noin 100 € kalliimpi kuin ebookers.com (Englanti). Varaa matkasi vähintään 9 kk ennen matkapäivää, hinnat ovat silloin todennäköisesti halvimmillaan.

Jälkikäteen istuimien varaukset maksavat 10 - 30 £/paikka/matka. Varauksen teko British Airwaysin web sivulta Ebookersin record locator'lla eli British Airwaysin Booking Reference'llä + sukunimellä. Ajattelimme varata Lontoon ja Buenos Airesin välit. Lontoon ja Helsingin välit varmaan jaksaa istua missä vain.

Amex lähetti 18.5.11 tilatuista lentolipuista 2473,08 euron laskun, jonka eräpäivä oli 9.6.11.

Date: Sun, 6 Nov 2011 17:58:35 -0300 From: book@sandanzas.com.ar   To: jaska.ka@hotmail.com Subject: Sandanzas .. I´m sending you this email because we need you to confirm your arrival..

Suomen kansalaiset, jotka lähtevät Argentiinaan alle 90 päivää kestävälle matkalle eivät tarvitse viisumia. Argentiinan Suurlähetystö Bulevardi 5 A 11 00120 HELSINKI FINLAND Konsulaattiosasto on avoinna klo 9:00 – 13:00 maanantaista perjantaihin. TEL: +358 9 42 42 87 02 E-MAIL: consular.section@embargentina.fi.  |   Aikaero Hki-BsAs 6 h.

6.12.2011  |   Yli viidentoista emailin jälkeen varaus onnistui lopulta. Ongelmia tuotti ennakkomaksun maksamisen väärinkäsitys. En ollut saanut maksuohjeita (sivun osoite, antamani emailini ja salasana). Sivuston osoite, jonka kautta pääsin maksupalveluun, oli www.sandanzas.com.ar/pagos Visa-ennakkomaksun suuruus oli 10% varauksen arvosta eli ARS 675. Meille tulee 27 yöpymistä á 250 ARS/ 2h omalla suihkulla, mikä tekee yhteensä noin 1200 € (45 €/vrk, pieni korotus kevään hintaan). Lennot ja majoitus ovat nyt kunnossa.

Hiukan olen miettinyt, olisiko sittenkin pitäyt ottaa majoitus 3 km pohjoisempaa eli Obeliskin tasalta. Sillä alueella kun näyttäisi olevan enemmän tanssipaikkoja. Tähän tulokseen olen tullut nettiä selailtuani. Myös professori Raimo Vasama ja hänen Ritva-rouvansa asustelivat Obeliskin tasalla aikoinaan BsAs:ssa käydessään. Olen tässä viritellyt kameraa tietokoneeseeni, jospa vaikka saisin nettiyhteyden pelaamaan (Argentiinassa sähkö 220 V, 50 Hz, kapea pistotulppa, tyyppi C tai I). Se on korkeammassa käressä. (K.s. 8.1.12 .. siirryimme Hotel Mundial, netin kautta varasimme hotels.com:sta, oli lähes puolta halvempi kuin jos olisi ottanut tiskiltä)

10.12.2011  |   Pyysin Sandanzas'a varamaan taksin lentokentältä (keskustaan n. 22 km). Ilmoittivat, että matka maksaa ARS 185. Ilmeisesti taksi veloittaa meno-paluun, koska ei saa ottaa paluukyytiä keskustasta. (Yleiset taksitaksat ARS 7,30 lähtö ja 3,65/km eli 1,30 € + 0,65 €/km) Vastaus: Jaakko, your taxi booking is ok. The taxi driver will wait you with the letter with your name. The taxi company is "SOLO AUTO". You will pay to the taxi driver 185 pesos. Have very good time and see you soon! Irene

Lento lähtee Vantaalta 18.12.2011 klo 17:10 ja paluu Vantaalle on 16.1.2012 klo 15:15, jos aikataulut täsmäävät.

Välilasku Lontoossa ja koneen vaihto. Tulimme Helsingistä Heathrow'n terminaaliin 3 ja vaihdoimme ternaaliin 5. Vaihto. Kun lähdimme kävelemään laukkujen tulohihnan suuntaan, olisi pitänyt katsoa seinän suuntaisia kylttejä. Siinä oli suuntana myös Terminal 5. Tuli 20 metriä ylimääristä kävelyä. Bussi lähti noin 3 minuutin odotuksen jälkeen ja kesti noin 5 minuuttia, niin oliomme Terminaali 5:ssa. Kaksi tuntia ja vartti jäi siis odotusaikaa, joten ilmoitutaululla ei vielä ollut Buenos Airesin lennon porttinumeroa, mutta meni kyselemään BA:n Customer Servise-tiskiltä, niin kirjoittivat boardin cardiin gate B34 ja osoittivat sormella läheistä hissiä. Kaksi kerrosta alaspäin ja olimme ”metroaulassa”. Asemalla oli metrojuna ja valokyltti vilkutti Gates 32-48 ja sitten vielä jotain muuta. Ensimmäinen pysäkki oli siis G32-G48, joten jäimme pois. Sitten vain liukuportaat ylös ja nuolien suuntaan portille Gate 34. Ei kun odotusta tunti ja vartti ja sitten matkaan kohti Buenos Aires’a 14 tuntia.

Tulopäivä maanantai 19.12.2011 Buenos Aires klo 08:20 (puoli tuntia myöhässä). Laukutkin tulivat, vaikka olimme buukanneet ne suoraan BsAs:iin. Sitten hakemaan tilaamaame taksia. Löysimme varsinaisen taksitiskin vierestä telineen, joka oli täynnä nimilappuja isolla kirjaimilla. Hypistelin omaani, jolloin nätti tyttö tuli viereeni ja kysyi olinko kyseinen tilaaja. Hän soitti taksille ja sanoi, että odoteaan 5 minuuttia. Sen jälkeen hän tarttui toiseen matkalaukkuun ja lähdimme tallustelemaan hänen perässään ja nostelimme laukut taksiin. Ei pistänyt pahakseen 5 €:n seteliä (n. 28 pts), avasi vielä taksin sivuoven. Kuskilla oli valmiina ohjeet Sandanzas hosteliimme. Hinta oli de 185 pesetaa, mikä oli sovittu. Annoin 200 pts, kantoi toisen laukuista myös sisään ja hoiteli oven avaamiset.

Siinä sitten kotiuduimme suihkulla ja wc:llä varustettuun uuteen kotiimme (250 pts/yö/2hlö sisältäen aamiaisen + kahvia pitkin päivää, eli noin 45 €/yö ts. 23 €/ hlö). Omistajahenkilökunta on ystävällistä ja englantia puhuvaa. Ammatiltaan taidemaalari, kirjailija ja valokuvaaja. Valokuvaaja viritteli kannettavani toimimaan talon internet-verkossa, kun itse tumpuloin.

Illalla menimme 12 €:n tukevan ja maistuvan pihvin jälkeen kävellen lähistöllä olevaan tanssipaikkaan (milonga), Bendita Milonga, osoite Peru 571 (á 25 pts, alle 5 €) Kaksi tuntia harjoitusta ja päälle elävän orkesterin nuevo tangon tahdissa varsinaista tanssia. Ei näyttänyt muiden tanssi paljoakaan kummallisemmilta kuin meidän tavallisten tallaajien suvilavoilla Juhannuksena. BsAs on sitten korkattu ja ei kun lisää.

Harjoitukset alkoivat kävelyllä, noin puoli tuntia tai enemmän. Sitten tehtiin pieni kuvion pätkä, muistaakseni kahdeksikkoa (ocho). Tämä opettajapariskunta painotti kovasti tanssiasentoa, jonka tuli olla A-mainen eli rinnat vastakkain ja jalat etäällä toisistaan. Opettajat puhuvat paljon ja näyttivät koko kuvion kerran ja sitten oppilaiden pitää osata se. Hiukan epäilen, että näin yrittävät kalastella yksityisoppilaita.

Tiistai 20.11.2011
Kävimme La Bocassa eli tarkemmin Caminito-kadulla. Majapaikan isäntä sanoi, ettei ole syytä kävellä sinne, on liian vaarallista. Bussi (collectivo) no. 64 tai taksi (21 pts). Bussissa pitää maksaa kolikoilla (puoliautomaatti) á 1,25 pts/hlö (eli noin noin 0,25€). Kuskille ilmoitus montako maksat, hän painaa napia ja sinä ladot kolikot ”pajatson” oikean yläkulmasta päältä sisään, sitten saat lipun koko joukosta. Huomaa, että pitää olla oikea määrä kolikoita, seteli ei kelpaa. Mistään ei tahdo saada kolikoita. Pankista yritin, mutta siellä on 1 – 2 tunnin jonot kassalle.

Illalla kävelimme Flor de Milongaan, osoitte Avenida Indepandencia 472. Gerry ja Julia aloittivat 2 h practicalla ja sitten tanssittiin levymusiikin tahtiin. Tietysti tango nuevoa eikä mitään ’turistitangoa’. Valitettavasti. Opetuksessa oli kaksi ryhmää toiset, jotka olivat vasta-alkajia ja toiset, jotka olivat pikkasen tanssineet tangoa. Molempia kävelytettiin lähes tunti aluksi. Sitten opeteltiin boleota käännöksellä.

Keskiviikko 22.12.2011
Helleaalto painaa päälle. On ukkostellut ja sadellut ja minulla on bakteerinkaanan vaihto. Pysyttelimme siksi kämpillä ja kirjoittelin tätä. Internetyhteys hiukan takkuilee.

Torstai 22.12.2011
Joulukortit jäivät kotona laittamatta, joten piti lähettää Caminito-kadulta ostetut kortit (á 4 pts) nyt tuttaville. Pientä takkuilua oli lähettämisessä. Lähin posti ilmoitti, että he toimittavat vain paketteja ja antoi toisen konttorin osoitteen. Siellä konttoristi totesi, että he eivät toimita kirjeitä tai kortteja ulkomaille ja antoi taas uuden osoitteen. Tänään sitten menimme sinne ja kumma kyllä homma onnistui. Pienen yllätyksen teki se, että postimerkin hinta oli 9 pts, mikä mielestäni on täällä aika kova hinta. Merkkejä ei myydä, vaan virkailija liimaa ne itse. Seuraavat kortit täytyy mennä postittamaan taas sinne.

Menimme klo 16 alkaviin iltapäivätansseihin paikkaaan nimeltä Nuevo Chique, joka sijaitsi San José 224:ssä. Siellä oli pelkät levytanssit ja väki oli varttuneempaa. Illan pitkittyessä nuorempaa naisväkeä lappoi jonkun verrana paikalle. Tanssimusiikki oli tuota paukuttavaa meloditonta nuevoa, joten jossakin kohtaa mittamme tuli täyteen. Tanssityyli oli peruskävelyä, runsaasti ochoja ja boleoita. Milongaa pitäisi kai taas opetella, kun sitä tulee aika paljon.

Perjantai 23.12.11.
Helleaalto taitaa olla ohi. Vahinko, että tuli sutittua heti aamulla aurinkorasvat pintaan, menivät harakoille. Koko päivän oli pilvistä ja lämpötila tuossa 20 asteen pintaan ja minä lähdin shorteissa Obeliskille (ydinkeskustaan). Oikeastaan piti vain vähän käydä kävelemässä, mutta osuttiin San Juanin metroaseman sisäänkäynnin kohdalle, niin päätettiin mennä katsomaan, miltä asema näyttää. Sinne ei kovin pitkälti päässyt ennen kuin tuli lippuluukku vastaan. Eihän sitä kehdannut kääntyä, vaan asetuimme jonoon ja hoin kaksi sormea pystyssä lipunmyyjälle, että dos a Obelisk ja työnsin 5 pesetaa lasin alta. Hän antoi kaksi lippu ja rahaa takaisin 2,80 eli yksi matka maksoi 1,10 pesetaa eli noin 0,20 €. Työnnettiin lippu sulkuporttilaitteeseen ja ei kun alas metrolinjalle C eli kohti pohjoista.

Siinä sitten pällistelimme kolme tuntia Obeliskin ympäristöä. Samanlaisia nuo metropolien ostosparatiisit ovat kautta maailman, joten ei noista osaa mitään erityistä sanoa. Buoenos Aires rakennettiin aikoinaan siten, että arkkitehdit kopioivat Pariisia, Lontoota ja Roomaa, joten kovin tutun näköisiä pytinkejä siellä tulee vastaan.

Paluu majapaikkaan oli jo enempi elämyksellinen. Menimme alas metroon ja lippujonoon, joka oli harvinaisen lyhyt. Porttivirkailija siinä jotain kysyi ja viittoisi vimmatusti, joten tulkitsimme, että myyntikojun järjestelmä oli kaatunut eikä lippuja myyty kenellekään. Alhaalla junatasolla oli väkeä kuin ylösnousmuksessa eli kapea laituri täynnä. Siinä sitten odottelimme tappituntumassa junan tuloa. Ensimmäiseen emme mahtuneet, ovet pistettiin kiinni nenämme alta, mutta heti perään tuli toinen ja siihen kohtuullisen hyvin sopi. Viereinen alkuasukas tiesi kertoa, että tällaista tämä metroelämä usein on. Ajoimme San Juanista seuraavalle eli Constitucionin rautatieasemalle, josta oli lähes sama kävelymatka kämpille. Sataa riputteli hissukseen, mutta ei vielä kastellut.

Illalla ajattelimme mennä Entre Tango y Tango eli Centro Region Leonesa, Humberto Primero 1462, San Telmo. .. Niin myös teimme taksi vei ja taksi toi. Vajaa viisi euroa per sivua riksoineen. Matka ei tosin ollut kuin noin kaksi kilometriä. Paikka oli kohtuullisen iso ehkä tanssilattia noin 300 – 400 neliötä. Ilmeisesti melko suosittu paikka, koska lippu oli viisi pesetaa kalliimpi kuin käymissämme vastaavissa paikoissa eli 30 pts/hlö (5,5 €). Alkoivat kello 18 ja päättyivät puolen yön jälkeen. Levytanssit mutta soittivat myös yhden tandan (neljä kappaletta) lattareita (cumbia, salsa, merenque .. luulisin).

Väkeä kertyi illan mittaan niin paljon, että tanssilattialla oli aidosti ahdasta. Hiukan harmittaa, kun tuo milonga ja arkkuvalssi ovat jääneet vähemmälle harjoittelulle. Niillä taidoilla olisi täällä käyttöä, vaikka vaikea on erottaa toisistaan nuevo tango, milonga ja valssit, ehkä valssin nyt jotenkin. Näyttävät suurin osamiehistä menevän kaikki samalla rytmillä ja tyylillä, niin voisin kuvitella, etteivät alkuasukkaatkaan ole niin perillä nyansseista. Aavistelen, että naisväki on tietyssä mielessä machoja taitavampaa tanssillisesti.

Jouluaatto lauantai 24.12.2011
Aurinko porotti taas kirkkaalta taivaalta, joten ihosyövän hankkiminen oli päivän teemana, tosin iltapäivällä piti käydä tilaamassa naapurikorttelista 5 isoa pizzaa illaan yhteisiin istujaisiin. Jokaisen toivottiin tuovan sinne jotain pikku purtavaa, talo oli luvannut hankkia juotavaa.

Tuossa kolmen korvilla lähdimme kävelylle ja kun osuimme metroaseman kohdalle, päätimme pistäytyä Obeliskillä katsomassa ihmisvilinää. Pitää todeta, että väkeä oli saman verran kuin Juhannuspäivänä Helsingin keskustassa. Uskomattoman autiota siis oli, vaikka autoliikenne vielä kävi täysillä. Liikkeet näyttivät pistävän ovet kiinni neljältä.

Joulupäivä sunnuntai 25.12.2011
Lähipuistossa eli Parque Lezamassa otimme päivällä aurinkoa nelisen tuntia, sitten kämpille miettimään minne mennä. Päätimme kokeilla kello 18 alkavia milongeja, joista Humberto Primero 1462:ssa piti olla Che! Milongan nimisenä sunnuntaitanssit. Ajomme sinne taksilla ja totesimme sen olevan kiinni, joten jatkoimme samalla pirssillä muutaman sata metriä eteenpäin eli Humberto Primero 1783:en Lo de Celiaan ja se oli auki; 20 pesetaa taksille, joka kiitteli kovasti juomarahasta; lippuluukulla kaveri otti sisäänpääsystä 20 pesetaa per sierainpari ja kyyppari 20 pesetaa kahdesta pepsicola pullosta.

Paikalla oli levytanssit. Maalatun kivilattian koko oli noin 300 neliötä ja väki samaa vanhempaa siten, että miesten ikä oli keskimäärin 15 vuotta korkeampi kuin naisten. Nämä mittaukset tein yhdellä silmäyksellä. Tandat (4 kappaletta peräkkäin) kulkivat perinteisen sarjan mukaisesti: 2 tangoa, 1 milonga, 2 tangoa, 1 valssi (paikallinen). Tandonjen välissä soittivat cha-chaata pienen palan, mutta se ei ollut tarkoitettu tanssitavaksi, vaan parinvaihtoa varten. Tuossa noin kello 20:30 tuli sitten lattaritanda (tulkitamme mukaan salsa, cumbia, merengue ja latinhustle). Voisin väittää, että suurimalla osalla paikallisista jo nuoruusvuotensa eläneistä machoista lattareissa pallo oli heillä pikkuisen hukassa, mutta sinnikkäästi he töyssyttivät ja daamit tekivät samaa salsan perusaskelta kaikkeen lattarimusiikkiin discotanssiperiaatteella.

Koskapa tuo tangon jyystäminen hiukan on yksitoikkoista, niin jonkin ajan kuluttua poistuimme vähin äänin Buenos Airesin yöhön ja luistelimme kämpille odottamaan liukasta tapania..

Tapaninpäivä maanantai 26.12.2011
Elämä on muuttunut kaavamaiseksi eli laitostuttu on. Aamiaisen jälkeen katsottiin, mihin illalla mennään milongaan ja sen jälkeen Lesama-puistoon auringon ottoon muutamaksi tunniksi.

Valinta osui majapaikasta pohjoiseen noin kuuden kilometrin päässä olevaan Palacio Balcarseen, jonka kolmannessa kerroksessa oli tanssisali nimeltä La Coqueta de Recoleta ja osoite Avenida Quintana 161. Historian havinaa oli jo käytävässä. Ehkä voisi verrata meidän valtioneuvoston käytössä oleviin tiloihin. Upea parkettilattia, jossa tanssitilaa ehkä kaksisataa neliötä. Pientä säröä tyyliin toi se, että istuimina oli meilläkin tutut muoviset puutarhakalut noin 40:lle hengelle eikä meitä paljon enempää siellä ollutkaan koko illan aikana. Tanssijoista puolisen tusinaa oli sellaisia, jotka olimme jo ehtineet nähdä aiemmissa karkeloissa. Eli piiri pieni pyörii.

Musiikki oli sitä tavallista rytkyttävää nuevotangoa, milongaa tai paikallista valssia. Alkaa mitta olla jo ensimmäisen viikon aikana täynnä. Sitä haaveilee, että jospa sitä joskus vielä pääsee rytkyttämään kunnon humppaa koto-Suomessa.

Ilmeisesti olemme osuneet vääriin karkeloihin, koska sitä tulista meinikiä, josta aina puhutaan ja kirjoitetaan ei nyt vielä ole sattunut kohdalle. On myönnettävä, että emme ole menneet kellon 23 alkaviin karkeloihin, jossa saattaisi nähdä nuorempaa meininkiä.

Tiistai 27.12.2011
Lezama-puiston auringonoton jälkeen menimme nettiin katsomaan illan karkeloita. Löytyi mielenkiintoinen Marte de Tango y Ritmos osoitteesta Lavalle 23, Avellanada. Kuvittelin paikan olevan meitä lähellä vielä siinä vaiheessa, kun astuimme taksiin. Onneksi annoin lapun kuskille, joka sanoi, että se ei ole lähellä oleva kaupunginosa vaan kaupunki jossakin melko kaukana. No sinne ei sitten menty, vaan hätäratkaisuksi otettiin jo tuttu Nuevo Chique San José 224:stä.

Tällä kertaa eivät soittaneet lattaritandaa illan keskivaiheilla, vaan sen sijalla oli jotkut arpajaiset ja pienimuotoinen vanhemman pariskunnan tanssiesitys. Siinä korostui mielestäni se, että mies liikkui tavattoman vähän ja mikroaskelin ja nainen teki runsaasti ochoja niin eteen- kuin taaksepäin. Tietysti askelten koristeluun mies varasi naiselle runsaasti aikaa. Kokonaisvauhti oli käsittääkseni pienempää kuin meillä on totuttu näkemään eläkeläistansseissa.

Keskiviikko 28.12.2011
Ajattelimme siirtyä viimeiseksi viikoksi eli 8-15.1.2012 lähemmäksi Obiliskiä ja sen vuoksi tutkimme www.hotels.com sivustoa. Mundial hotelli Avenida De Mayo 1298:ssa tuntui varsin mukavalta niin sijainnin kuin hinnankin suhteen. Seitsemän yötä kahden hengen huoneessa maksoi 400 €. Poikkesimme katsomaan hotellia ennen tanssimaan menoa lähellä olevaan La Nacionaliin, Alsina 1465.

Tanssi alkoivat kello 21, mutta sitä ennen oli ollut jo parin tunnin praktica eli ohjattua harjoittelua. Ensimmäistä kertaa näin pöydässä illan koko soittolistan. Ei mitään suuria yllätyksiä. Puolenyön aikaan olisi ollut rock-esitys, mutta se ei oiekin jaksanut vetää, joten hiivimme majapaikkaan ihmisten aikaan.

Torstai 29.12.2011
Pakollinen auringonotto kello 10-14 Lezama-puistossa oli hieman rauhattomampi kuin tavalisesti. Tv-kuvaajat virittelivät jotain puiston keskivaiheilla ja porukan polku kulki meidän vierestä. Ilmeisesti puiston siivoojat olivat virkkuna sillä välin kun me molemmat satuimme olemaan torkun puolella ja siivosivat myös minun kassini parin kolmen metrin päässä olevan pöydän alta varjosta. Siellä ei ollut kuin vesipullo ja banaani, joten mittaamattomia tappioita ei syntnyt, varsinkin kun itse kassi meni omakustannushintaan.

Iltapäivällä postitimme loput joulukortit; tarkennettu postimerkin hinta on 9:50 paikallista pesetaa eli noin 2 €. Tulomatkalla piti käydä vaihtamassa lisää pesetoja. Kyllä täällä saa hupenemaan paksummankin pinon, jos vain haluaa. Hintataso liikekeskustan ravintolissa ja muuallakin on helposti kaksi kertaa korkeampi kuin esimerkiksi San Telmossa, missä parhaillaan asustelemme.

Hallitus osti parit tanssikengät täältä San Telmosta. Hinnoittelu oli varsin selkeää. Kaikki kengät 450 pesoa, 100 US dollaria tai 80 €. Nämä valuutat kävivät sellaisenaan. Käytimme dollareita, kun olimme niitä varmuuden vuoksi varanneet mukaamme.

Tanssipaikoista saa opasvihkosia, joissa on kartta mukana. Karttaan on selkeästi merkitty tangopaikat ja tanssikenkien myyntipisteet. Oppaan sivuilta löytyvät tarkemmat tiedot, kuten aloitusajat.

Perjantai 30.12.2011
Kello lähenee täällä Buenos Airesissa puolta yötä ja tulimme juuri tansseista. Aluksi olimme tangoa veivaamassa Entr Tango y Tangossa, Humberto Primero 1462,ja sen jälkeen pistäydyimme Cubamiossa, Salta 508, salsaamassa tai oikeastaan varaamassa paikat huomiselle illalle.

Kaikki ne tangopaikat, jotka alkavat tuossa kello 18-22, ovat kansoitettu vanhemmalla porukalla eli yli puolet on pitkälle yli eläkerajan. Töpöttely on samanlaista kuin meillä senioritansseissa eikä tietoakaan tulisuudesta. Eli äkkiseltään tämä nuorten häviäminen tanssipaikoilta näyttää peräti yleismaailmalliselta ilmiöltä. Salsapaikassa oli menossa enempi opetustilaisuus. Porukka oli jaettu kahtia: aloittelijat ja edistyneemmät. Aloittelijat tekivät perusaskelta paikallisen opettajan johdolla ja edistyneet kuubalaisen kaverin perässä.

Näyttäisi yhdellä kaihisella silmällä katsottuna, ettei tuo tango ole mitenkään erityisesti nuorison suosiossa tangon syntysijoilla. Ne nuoret, jotka sitä tanssivat, ovat usein tanssin opiskelijoita, opettajia tai muutoin ammattilaisia.

Lauantai 31.12.2012
Kävimme ostamassa liput Buquebusin terminaalista päivän risteilylle Montevideoon. Otimme varmuuden vuoksi ensimmäiseen luokkaan, kun näin netissä olivat suositelleet. Hintaa oli päivän reissusta kahdelta 2200 pesetaa ja siihen tiemmä kuului kiertoajelua Montevideossa. Ajattelimme vaihtaa vähän valuuttaa ja kysyessämme osoittelivat terminaalin perällä olevaa Urugualaista pankkikioskia. Jonoa oli kymmenkunta ja se liikkui siten, että heti tunnin kuluttua olimme vuorossa. Työnsin pesot ja pasiin luukun alta ja vedin naamalleni normaalin eli hölmön ilmeeni. Nainen vilkaisi passiani ja selitti kovasti, että tarvitsee sen kuitin, jolla me olimme vaihtaneet dollareita pesoiksi. En suostunut ymmärtämään, vaan tungin dollareita luukun alta, eivät kelvanneet, sitten tarjosin matkalippujamme, kun kerran tiketttisanan mainitsi. Mikään ei kelvannut. Ei auttanut kuin lähteä nostelemaan. Ilmeisesti passin perusteella eurot olisivat kelvanneet, jos olisi sattunut olemaan niitä mukana. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun rahanvaihtokuittia olisin tosissani tarvinnut.

Valmistaudumme tässä pikku hiljaa Cubamioon uuden vuoden vastaanottajaisiin. Rosvosivat 300 pesetaa eli noin 60 € per henkilö illallisestaan. Se on melko paljon näillä lakeuksilla. Saisi olla kunnon sapuskat.

Uuden vuoden vastaanotosta tuli varsin mukava. Kolmen ruokaljin illallinen oli ihan mukiin menevä. Itse otin pääruuaksi paistia, parempi puolisko kalkkunaa. Tiskijukka hoiteli kuubalaisen musiikin, jonka yleisin laji oli salsa. Rumban ja chachaan soittavat usein varsin nopeana, joten aina ei meinannut saada selville, mikä tansslaji on menossa.

Paikalla olleista aika harva osasi oikeasti lattareita, tosin poikkeuksiakin oli. Eräs alta 3-kymppinen pariskunta oli todella vikkelä liikkeistään ja niillä oli sellaiset kädet, joita en ollut ennen nähnyt. Kyllä suomalaisilla tanssilavoilla näkee keskimäärin parempaa salsaamista ja muta lattareita kuin Buenos Airesissa, joka ei ole mikään lattarikaupunki, vaikka siellä on kaksi kertaa enemmän ihmisiä kuin koko Suomessa.

* 2012 *

Sunnuntai 1.1.2012
Vietimme lepopäivää neljä tuntia puistossa ja sen jälkeen pari tuntia kävelyä Reserva Ecologiassa ja siinä sivussa tuli nähtyä tangon kunniaksi pystytetty muistomerkki. Reserva Ecologia on paikka, johon paikalliset menevät joukolla viettämään ulkona vapaapäiväänsä. Sen kaupunginpuoleiselle reunalle on rakennettu tornitalokaista. Ne näyttivät olevan moderneja konttoreita. Niitä oli ehkä viitisenkymmentä ja Nesteen torni niiden rinnalla on varsin vaatimaton.

Ilalla menimme Boedo Tangoon, Avenida San Juan 3330. Tilat olivat varsin kookkaat, joten siellä ei ollut periaatteessa mitään suurempaa ahtaiden tuntua. Lipuista nyhtäsivät 30 pesetaa hengeltä, mikä nättä olevan yleisin taksa. Sama mikä kaikissa paikoissa on se, että vessoja ei kysymättä löydä ja ulosmeno on hakusessa, jos ei ole tarkkana, mistä verhonraosta oli sisään puikahtanut. Illan show oli vanha mies, joka kertoili paikallisella murteella seksistisiä vitsejään. Eipä niistä tällä kielitaidolla mitään selvää saanut. Vietäri oikeni muutaman neljän perääkäin soitettun kappaleen (tandan) jälkeen ja painuimme kämpille hyvissä ajoin.

Maananantai 2.1.2012
Kävimme uudestaan vaihtamassa Uruguayn pesoja huomista risteilymatkaa varten. Periaatteessa homma onnistui hyvin, vaikka rahanvaihtaja ensin nikotteli. Väitti, että kuitti ostamistani Argentiinan pesoista ei ollut paikallisen pankin vaan uruguaylaisen pankin kuitti. Uskoi lopulta, että vaihtajana oli ollut San Telmossa oleva paikallinen virallinen vaihtaja. Euro ei olisi vaihtunut ainakaan helposti ja halvalla. Olisi vaihtanut ne ensin Argentiinan pesoiksi ja sen jälkeen Uruguayn pesoiksi ja heillä tuntui olevan aika raju komissio vaihdosta.

Ilma on nyt sen verran paahtavaa, että tulin pois puistosta ja auringonpaisteesta ja aloin naputtelemaan tätä jatkokertomusta. Tähän väliin voisi vaikkapa vetää yhteen ajatuksia paikallisesta tangosta.

Päivän tanssipuoli tapahtui Confiteria La Ideal, Suipaha 384, toinen kerros (25 pesetaa/hlö). Tähän mennesä hienoin tanssitila, missä olemme käyneet. Tanssitilaa oli, väkeä vähän ja osa niistäkin oli turisteja, koska oltiin Obeliskin vieressä ydinkeskustassa. Ikäjakaantuman painopiste oli tuossa eläkerajan kahta puolen, miehet vanhempia kuin daamit.

Ei ole mikään ihme, että nuoriso nirsoilee tangoa Argentiinassa. Tavallisissa tangopaikoissa (milongoissa) itseriittoiset, arrogantit vanhat machot yrittävät viedä tyylikkäästi nuoria daameja, miksei myös vanhempia. Daameilla on pää kenossa miehen olkapäällä, silmät kiinni ja peppu pitkällä, jottei etumus pääse koskettamaan miestä. Ilmeisesti silmät ovat kiinni sen vuoksi, kun ei ilkeä katsoa ympärille.

Tango on milongapaikoissa äärimmäisen teennäistä. Siitä puuttuu tanssin ilo. Miesten ilmeet ovat valtaosin ylimielisen tympeitä ellei suorastaan toisia halveksiva, ainakaan hymystä en ole nähnyt häivähdystäkään. Tango on syntynyt surullisissa olosuhteissa eikä ole päässyt näistä kahleista vielä menneen sadan vuoden aikana, vaikka nousevat sukupolvet ovat päässeet elämään paljon onnellisempia aikoja.

Aikanaan kun ei ollut mitään, piti salata köyhyys ja puute sekä teeskennellä ulospäin olevansa jotakin. Siinä on vähän samaa kuin meillä sotien jälkeen: kaikki sotilaalliset asiat olivat äärimmäisen salaisia, kun meidän puolustus oli retuperällä; sen jälkeen kun asiat saatiin jollekin mallille ei enää tarvinnut salailla niitä. Nyt kun Argentiinassa kaikinpuolinen tilanne on inhimillisesti siedettävä, ei enää tarvitsisi teeskennellä, kukin voi olla reilusti oma itsensä. Tätä nuoret haluavat, rehellisyyttä ja iloisuutta. Salsat, rumbat, cha-chaat, sambat jne. ovat ovat paljolti muuta kuin surullisuutta. Nämä tanssit uppoavat myös Argentiinan nykynuoriin, jotka eivät välttämättä halua lähteä toitottamaan surullisuuttaan, vaan hakevat iloista sosiaalista kanssakäymistä.

Tango on ukkoontunut täällä Argentiinassa samoin kun meidän lavatanssit monin paikoin ovat eläkeläistansseja. Jos uutta verta ei ilmesty tanssiapaikoille, paritanssin käy huonosti. Tanssin funktio on perinteisesti ollut avustaa pariutumista ja sitä kautta perheen perustamista. Jos tämä jää kuviosta pois, niin kuolinkellot toiminnalle pikku hiljaa alkavat kalkattaa.

Tiistai 3.1.2012
Kävimme Montevideossa vesiteitse. Taksin tilasimme kello kuudeksi ja kymmenen minuuttia lähdön jälkeen majapaikasta olimme jo jonottamassa sisään laivaterminaalissa. Koska laivan piti lähteä kello 07:30, niin meille jäi aikaa vajaa puolitoista tuntia pällistelyyn. Jonot rävähtivät kello 7, joten oli hyvä olla ajoissa. Laiva lähti todellisuudessa vähän vaille 8 ja purjehdusajaksi oli ilmoitettu kolme tuntia, mutta venyi puolella tunnilla. Sää oli loistava, joten siinä ei ollut syytä aikataulun venymiseen. Ensimmäinen luokka olisi ollut muuten ihan ok, mutta surkeaa oli se, että ilmastointi oli vedetty täysille ja shortseissa tuli vilu puseroon. Tulomatkalla olin viisaampi ja otin kotimaisilta pultsareilta oppimani konstin käyttöön eli pyöräytin sanomalehdistä tötteröt säärieni ympärille ja reisien päällä pidin tiukasti sanomalehtiä levällään. Toinen luokka olisi ollut lämpimämpi, mutta eihän sitä ylpeys antanut periksi sinne mennä, kun kerran oli eka luokka maksettu. Että silleen!

Meillä oli laivayhtiön puolesta noin kahden tunnin kiertoajelu Montevideossa. Ihan mukava nähdä kaupungin parhaat ja edustavimmat puoletkin. Matkan päätteeksi yrittivät syöttää 10% alennushoukutuksella, mutta kun oppaalla ei ollut mitään hajua menusta tai hinnoista, niin katsoimme paremmaksi tulla toimeen omin avuin ja päätimme mennä kävelykatua pitkin kohti Independencia aukiota, jonka reunalla on nykyään Salvon veljesten vuonna 1928 rakennuttama palatsi siinä kohtaa, missä ennen sijatsi Café la Giralda. Mainitussa kahvilassa vuonna 1917 Firpo orkestereineen esitti ensimmäisen kerran Geraldo Matos Rodriguesin kappaleen La Cumparsita. Palatsissa ei ollut minkäänlaista plakaattia tästä asiasta. Oli kuulemma joku aika sitten sekin poistettu seinästä, vain naulanreiät seinässä olivat muistona.

Jätskijonossa tapasimme kaverin, joka oli ollut Jyväskylän yliopistossa tutkijana. Syklotronista jotain kertoili. En tiennyt siellä tällaista laitetta olleen. Montevideon kävelykadut ainakin olivat tavattoman turvallisen tuntuisia. Virkapukuisia henkilöitä pistoolit vyölllä ja päällä liivit, jonka tekstin tulkitsin olevan ’turistipoliisi’, oli melkein joka kulmassa. Kaduilla ei ollut yhtään koiranjätöksiä, kuten Buenos Airesissa ja hintataso vaikutti samanlaiselta. Tanssipuolesta en osaa sanoa mitään, kun emme olleet siellä iltaa viettämässä.

Kantosiipialuksemme terminaali oli mukavasti vanhan kaupungin kävelykatujen toisella laidalla, joten siellä oli tuttua ja turvallista ihmetellä maailman menoa ja odotella paluumatkaa. Buenos Airesin päässä olimme ulosmenojonossa melkein paalupaikalla ja pääsimme etsimään taksia lennosta terminaalin ulkopuolelta ennen suurruuhkaa. Tuo terminaali kun on todellinen taksisumppu, sinne ei kannattanut jäädä, vaan sadan metrin kävelymatkan päässä tilanne oli toinen. Viisitoista minuuttia laivan oven avautumisesta olimme majapaikassa 20 pesoa eli 4 euroa köyhempinä. Matka kannatti tehdä, oli siellä sen verran katseltavaa.

Keskiviikko 4.1.2012

Tanssipaikoista oli tarttunut mukaamme myös tanssikenkien myyntimainoksia. Päivällä kävimme parissa paikassa, mutta siesta-aika on vähän huono tähän hommaan. Toinen oli lomalla ja toinen tuli kolkuttelun jälkeen avaamaan. Yhdet kenkät kotiristiä kiinnostivat. Kovasti olivat hintavia lähtö 690 pesetaa (130 €) on täällä iso raha, vaikka 10%:n alennuksen olsi saanut. Jäi mietintämyssyyn.

Lezama-puistossa tapahtuneen päivänpaistattelun jälkeen aloimme hankkiutumaan ’kirkkoon’. La Catedraliin pääsee mukavasti metrolilla B. Carlos Gardelin asemasta seuraava eli Medranolta on noin 100 metrin kävely osoitteeseen Sarmiento 4006 eli kyseiseen tanssipaikkaan. Aina kun tulee metrosta ulos kannatta kysäistä ihmisiltä suuntaa mihin aikoo, sillä metroajelun jäljiltä suuntavaisto on hakusessa. Tanssipaikka oli vanha ja ränsistynyt, mutta tilaa oli niin vaaka- kuin pystysuunnassakin. Liput yhteen kahden tunnin opetukseen ja milongaan maksoivat 25 pestaa hengeltä ja cokis 8 pesetaa per tölkki.

Tanssinopetuksen toinen opetustunti alkoi kello 21. Opettajina olivat Virginia Ravenna ja Sandro Nanziata. Opettivat hyvin ja mukavaa tekniikka. Erityisesti tangon improvisointi korostui. Suomalisin tangonaskelin pärjäili hyvin, kun hiukan kiinnitti huomiota siihen miten viedään, miten vartaloa liikutetaan ja miten liikutaan musiikkiin. Opetti kivasti kuuntelemaan musiikkia ja poimimaan sen rytmin, mikä itselle parhaiten sopi. Näytti miten tangoa, milongaa ja valssia tanssittiin samoin askelin. Tämän parin tunnille sitä voisi mennä toistekin.

La Catedral on tähän mennessä ainoa paikka, jossa olemme nähneet nuorta väkeä tanssipaikalla Osittain johtunee siitä, että emme ole jaksaneet käydä paikoissa, jotka alkavat kello 23 ja päättyvät joskus aamulla. Mitään raflaavan näköistä tanssia emme ’kirkossakaan’ havainneet, toiset osasivat paremmin kuin toiset. Tosin hitaasti tuntuivat nuoret lähtevän lattialle.

Sen verran oli majapaikan isännän kansa puhetta tanssipaikkojen omistuksesta, että yleensä paikat ovat yksityisomistuksessa. Omistajat vuokraavat paikkoja esimerkiksi tietyiksi illoiksi eri tanssin järjestäjille ja baarinpitäjille. Paikan kunto on yleensä vuosien saatossa rapistunut eikä vuokratuloilla ilmeisesti mitään suuria remontteja tehdä. Paikoista Confiteria La Ideal on poikkeuksellisen hienokuntoinen. Suomessa tuskin voisi järjestää mitään tanssitapahtumaa, jos paikan kunto olisi se mikä täällä keskimäärin.

Torstai 5.1.2012
Halusin saituuttani kokeilla, miten paikallisilla busseilla pääsee kyseiseen osoitteeseen ja netissä eksyin seuraavaan osoitteeseen
http://www.omnilineas.com.ar/colectivo/linea-53/bd-7is-ga5-7ou-dbn-7f1-fyn

Sen avulla päädyin käyttämään linjaa 53, jolloin kävelyä majapaikasta pysäkille tuli runsas 100 metriä ja määränpäässä tanssipaikalle alle 50 metriä. Bussimaksu hengeltä oli 1,25 pesetaa eli tuollainen 0,25 euroa. Koska yleiset kulkuvälineet eivät liiku kello 22:30 jälkeen, ainoa paluuväline oli taksi, jonka mittari näytti majapaikan kohdalla 25 pesetaa, alle 5 euroa.

Perjantai 6.1.2012
Kävimme auringonoton jälkeen La Bocassa eli tarkemmin Caminito-kadulla uudestaan. Tällä kertaa pääpaino oli tuliaisten ostamisessa. Menimme bussilla numero 64 ja tulimme sieltä pois numero 29:llä, joka tuli vieläkin lähemmäksi majapaikkaamme kuin menopeli.

Caminito-katu ja sen lähiympäristö on puhtaasti paikka, jossa turisteilta kerätään liiat rahat pois. Turistihinnat kuten kuuluukin, vaikka myyjät vakuuttivat, ettei heillä ole turistihintoja vaan enempi polkuhinnat. Noh, vanha kauppiaan sanonta kuuluu, ettei pyynnössä saa erehtyä ja täällä nämä veijarit tuskin erehtyvät.

Illalla piti mennä hienosti taas bussilla tanssipaikkaan (Centro Region Leonesa, Entre Tango y Tango, Humberto Primero 1462), mutta onni ei suosinut rohkeaa. Oikeaa bussipysäkkiä ei vain löytynyt ja olimme klampsineet jo niin pitkälle, että menimme lopunkin matkan jalan. Emme myöhästyneet yhtään. Tangot, milongat ja valssit tasuttelimme samalla eläkeläistyylillä kuin muutkin lattarisetin tuloa odotellessamme. Tiskijukka soitti pelkkää cumbiaa kolme kappaletta, joten hiukan jäi kitkuinen olo. Siitä sitten hissukseen valuimme pois.

Lauantai 7.1.2012
Pelkkää auringonottoa päivällä. Lämpöä riittää ja vettä kuluu.

Illalla käytiin Salon Argentinassa, Bartolome Mitre 1752:ssa, järjestäjänä El Arrangue – J. La Falce. Tangot olivat samaa rytmitangoa ja tandojen välissä oli liraus cha-chaata. Yhden tandan verran soittivat cumbiaa sitä sitten yritimme täysin voimin. Olisi saanut olla enemmän kuvioita hallinnassa, tahtoi mennä vähän aneemisen tuntuiseksi, kun yritti vetää neljä cumbiaa putkeen. Eipä silti, ei tuo cumbia näyttänyt olevan kaikkein vahvimpia puolia paikallisillekaan.

Sunnuntai 8.1.2012
Siirryimme Sandanzasista lähemmäksi kauppakautuja eli Avenida de Mayo 1298, hotelli Mundial. Hotelliin asettumisen jälkeen kävelimme Mayon päästä päähän ja viivyimme pidempään Casa Rosadassa, jonka historialliset salit ja wc ovat auki lauantaisin ja sunnuntaisin yleisölle maksutta. Kyseinen talo on hallituksen ja presidentin virkapalatsi. Hieno paikka se on, äijänpäitä niin sienillä kuin lattialla pysteinäkin. Näkee, että joskus on ollut rahaa ja paljon. Jos on joskus käynyt Firenzen, Rooman ja Pariisin vastaavissa paikoissa, niin ei täällä rakennustaiteessa mitään uutta ole. Vieressä törrötti Catedral, vaikkei sitä heti kirkoksi tunnistanutkaan.

Casa Rosadasta tallustelimme Mayon toiseen päähän ihastelemaan paikallista eduskuntataloa eli Palacio Congreso. Muistaakseni se on kopio eräästä Pariisin tai Rooman linnasta, tosin siinä taitaa olla yksi kerros enemmän. Luulen, että kansanedustelijat ovat parhaillaan kesälomalla. Edessä olevassa puistossa oli telttamajoituksessa erilaista väkeä, erityisesti kiinnitti huomiota perheiden (äitien) runsas lapsiluku ja hygieniapuolen järjestelyt. Varjossa olevat puistonpenkit toimivat tietysti yhden hengen nukkumapaikkoina, mutta aurinkopaikkoja riitti mukavasti turisteillekin istuttaviksi. Sunnuntai oli tietenkin hyvin hiljainen päivä, joten siinä mielessä yleiskuva keskimääräisestä tilanteesta voi olla harhaanjohtava.

Maananantai 9.1.2012
Auringonottopaikaksemme valitsimme paikallisen eduskunta talon eli kongressitalon edessä olevan puiston, johon majapaikastamme oli matkaa noin 300 metriä. Muuten se menetteli, mutta tuuli sen verran, että ilmassa oli pölyä tavattomasti. Kun nurmikko oli palanut, niin koirien kusetusaitauksistakin nousi savipölyä melko sutjakkaasti. Se saattoi olla syy minun myöhemmälle silmätulehdukselleni.

Tanssipaikkana oli Confiteria La Ideal Suipacha 384, jossa järjestelyistä vastasi El Firulete – Alicia de Turca kello 15 –21. Tullessamme kello 17 aikaan oli kovin hiljaista, lattialla oli 2 –3 paria ja pyödissä irtonaisia miehiä pari kappaletta. Ajattelimme tuossa vähän ennen kello seitsemää siirtyä hotellimajoitukseen, kun sisään valui noin vähän alle 60-vuotias herrasmies puku päällä ja kravatti kaulassa. Hän oli näkemistämme ensimmäinen kaveri, joka osasi tanssia tangoa niin kuin olimme tottuneet asian ymmärtämään. Katselimme hänen menoaan parin tandan ajan, kehuimme kaverin ja lähdimme pois. Ei ylenkatsonut kehujamme.

Tiistai 10.1.2012
Auringonottopaikka oli sama kuin maanantainakin, mutta paikalle tullessamme puisto ja sen ympäristö oli täynnä poliiseja ja muuta viranomaista vaatetuksesta päätelleen. Luulimme ensin, että häätävät patja-, teltta- ja penkkimajoituksessa olevat paikalliset ulkoilmaihmiset pois alueelta, mutta tulkitamme mukaan siivousporukka pesi painesuihkulla alueen ja sen aikaa kodit piti nostaa sivummalle. Asia kävi sen verran rauhallisesti, että vähän ihmettelen eikö pienempikin määrä virkavaltaa olisi riittänyt. Tietysti pitihän turisteille antaa hiukan näytöstä.

Milongaan ajattelimme mennä Plaza de Bohemiaan, järjestäjänä Sentimento y Coqueta, Alsina 2540, jonne pääsi mukavasti majapaikkamme lähellä A-metrolla. Mutta juuri kun olimme astumassa alas metroasemalle kaverit veti rautaportit kiinni. Syytä emme tienneet. Päätimme tallustella lähellä olevaan toiseen, jo tuttuun, tanssipaikkaan Salon de Argentina, El Arrangue – J. La Falce (klo 16-22), Bartholome Mitre 1759. Olimme siellä vähän vaille kahdeksan, väkeä oli aika vähän ja viihdyimme siellä vain tunnin. Meidän jälkeemme jäi paikalle enää pari paria. Yhden tandan folklorea eli jotain kansantanhua ehdimme nähdä. Ei mitenkään repäisevää meininkiä, enempi parittain kävelyä toistensa ympäri.

Keskiviikko 11.1.2012
Aamuyöstä tuntui kuin olisi ollut roska oikeassa silmässä, tietysti tuli hierottua. Siitä sitten alkoi silmätulehdus. Iltapäivällä aloin ottamaan mukana ollutta penisilliiniä ja erästä allergialääkettä. Vaikea sanoa, oliko lääkitys oikean suuntaista, mutta joka tapauksessa tulehduksen eteneminen pysähtyi.

Kotiristi pääsi sovittelemaan tansskenkiä. Hän päätyi lopulta Darcos tango-nimiseen putiikkiin Sarmiento 835 (www.darcostango.com). Se osoittui olevan monipuolisin kauppa. Kengävalikoima oli laaja, vaatteitakin löytyi, yläkerrassa sai tanssinopetusta ja pieniä tangonäytöksiä asiakkaiden iloksi.

Tanssit jätimme minun silmäni vuoksi väliin.

Torstai 12.1.2012
Auringonottoon ajattelimme kävellä merivesialtaille Casa Rosadan taakse, jossa arvelimme olevan puhtaamman ilman. Menomatkalla pistäydyimme Catedralissa, jossa oli aamumessu meneillään. Kirkko on kyllä mahtavan oloinen ainakin sisältä. Jos pikkasen käyttää luovaa mielikuvitusta, niin sanoisin, että lähentelee Pietarin kirkkoa.

Lähdin iltapäivällä Darcosiin kenkien arbiter elegantiarumiksi (makutuomariksi). Kenkien hinnat vaihtelivat 350 ja 700 pesetan välillä, mutta kiinnostavat pyörivät siinä 450 pesetan kahta puolta. Tanssikenkien keskihinnaksi tuli meille 84 euroa (maksoimme euroilla). Viisi paria tarttui matkaan, mutta silti käteisalennus oli vaivaiset 30 euroa. American Express kyllä olisi käynyt, mutta ainakaan alennusta ei olisi herunut, väitti että Amex kuppaa heiltä 15%, mutta en ihmettelisi, jos hän hiukan paranteli totuutta. Palvelu oli hyvää ja asiallista. Kaveri sanoi, että lähettelevät tanssikenkiä ympäri maailmaa verkkokappana (luulen ymmärätäneeni väärin). Tanssihameet oli tehty teinitytöille, joten niitä ei tullut ostettua.

Illalla kävelimme puolen kilometrin päässä olevaan El Besoon, järjestäjänä Lujos – Lucia y Oscar, Rio Bamba 416. Väkeä oli kuin ylösnousemuksessa, juuri ja juuri saimme istumapaikat, mutta perin hankalaa sieltä oli päästä täpötäydelle lattialle. Toisaalta mukava oli pällistellä tanssimeininkiä, kun väkeä oli paljon paikalla. Haku jäi minulle mysteeriksi, niin taitavasti se silmäpeli kävi.

Perjantai 13.1.2012
Tänä epäonnen päivänä pitää ottaa varman päälle. Poikkeus vahvistaa säännön. Tapasimme aamiasella ensimmäiset suomalaiset. Helsingistä olivat liikkeellä seitsemän hengen porukalla. Olivat kierrelleet Argentinaa kolmen viikon ajan ja huomenna on heillä paluu Helsinkiin. Putoukset tuntuivat tehneen vaikutuksen-

Menomatkalla merivaesialataille ostin apteekista silmälappuja, jottei silmä rasittuisi auringosta, kuten eilen. Vähän ennen auringonottopaikka alkoi tuntua siltä, ettei siellä jaksa viihtyä kovin kauan ja totesin kotiristille, että saa mennä yksin minä painu hotellille varmuuden vuoksi. Tämä on siitä hieno kaupunki, etteivät ihmiset käy täällä vessassa, ainakin siitä päätellen, ettei niitä löydy muualta kuin Mc Donaldsilta. Niin meni minulta aurinkorasvat haaskoon, kun jäin kirjoittamaan huoneeseen matkapäiväkirjaa yhdellä silmällä sirrittäen.

Illalla ei jaksettu mennä kovin pitkälle, joten valitsimme taas kerran Salon de Argentina, El Alberto y Alfredo Martinez (klo 22-05), Bartholome Mitre 1759. Olimme paikalla melkein heti kymmenen jälkeen, mutta silloin oli vielä hiljaista ja soittivat yhteen putkeen pelkästään tangoja ensimmäisen tunnin. Sen jälkeen alkoi tanda-systeemi pyörimään. Yllättävintä oli, että ensimmäisen tunnin aikana tuli kaksi cumbia-tandaa, mikä tarkoitti keskeytymätöntä cumbiaa ainakin 15 minuuttia yhteen putkeen kerralla. Uuvuttavaa, sanoisi varmaan eräs tanssialan opetusneuvos. Sali tuli tänä aikana aivan täyteen ja varmaan juhlat paranivat huomattavasti, kun kylkiluun kanssa poistuimme majoitukseen. Eivät nämä mitenkään huonot pirskeet olleet. Tämä viittaisi siihen, että pikkutunneille sattuvat milongat ovat menevämpiä kuin nuo iltapäivätanssit eli kellon 16 – 20 alkavat.

Lauantai 14.1.2012
Silmätulehdus alkaa hävitä, pidän tosin vielä lappua, jottei se turhaan rasittuisi. Aurinkoa pari tuntia merivesialtailla mutta sitten luonto kutsui minua ja tallustelin Casa Rosadaan, jossa tiesin olevan kässienpesupaikan. Kylkiluu jäi polttamaan nahkaansa ja kuolettamaan aurinkorasvoja. Tulin samalla majapaikkaan, koska kello 14 pääsen netistä varamaan lennon istumapaikat ja tulostamaan boarding cardit, niin on kentällä helpompi toimia huomenna. Varaaminen ei kuitenkaan onnistunut, koska aikaikkuna jäi liian lyhyeksi, enkä kentällä saanut yhteyttä internetiin.

Iltakävely suuntautuu Centro Region Leonesaan, Los Consagrados, Humberto Primero 1462. Se on sitten viimeinen milonga tällä reissulla.

Sunnuntai 15.1.2012
Aamiaisen jälkeen tuli taksi ja kuskasi meidät lentokentälle (170 pts), sieltä sitten Lontoon kautta Vantaalle. * * Matka meni mukavasti aikatulun mukaisesti. Vantaalla möhlin, kun en jäänyt odottelemaan vessakäynniltä paremmin näkevää ja ymmärtävää kylkiluutani, vaan ryntäsin matkalukkujen perään. Mielestäni kyttäsin silmämuna kovana 'baggage claim' kylttejä, mutta silti jouduin toiseen terminaaliin. Kyllä otti nuppiin oma tyhmyyteni ja hosumiseni, melkein meni koko matka pilalle. Flunssa muuten iski heti seuraavana päivänä ensin kotiristiin ja sitten minuun. Pitkillä yölennoilla ikäihmisillä kuulemma vastustukyky laskee kolmannekseen ja koneen suljettu ilmankierto varmistaa, että kaikki pöpöt ovat lennon jälkeen yhteisiä.

Tangoarviot pitänee tehdä paremmalla ajalla..


Tangoetiketti
Tanssiminen   |
Tangotavat. Seuraavassa on yleispiirteiset ohjeet tangon tanssimisesta perinteisessä ympäristössä. Tässä tapauksessa kyse on Yalen yliopiston tanssikerhosta, jota hallinnoi paikallisen oppilaskunta GPSCY (Graduate and Professional Students' Center at Yale). Jotkut ohjeista soveltuvat vain tälle klubille.

Käsitteitä:
tanda = peräkkäiset tanssikappaleet, jotka tanssitaan saman parin kanssa ja jota on haettu tanssimaan. Suomessa kaksi kappaletta peräkkäin. Usein tangotandassa peräkkäin on neljä tangoa; valssi- ja milongatandoissa on kolme valssia tai milongaa vastaavasti. Kunkin tandan väliin soitetaan noin ½ minuuttia taukomusiikkia (salsa, jive..), jota ei tanssita vaan sen aikana vaihdetaan paria. Tandat soitetaan usein toistuvana settisarjana: kaksi tandaa tangoja (2x4 kappaletta tangoja), yksi tanda valsseja (3 kappaletta), kaksi tandaa tangoja (2x4 kappaletta tangoja) ja lopuksi yksi tanda milongoja (3 kappaletta). Tandan kappaleet ovat tyypillisesti samalta aikakaudelta ja saman orkesterin levyttämiä. Tangotandan kappaleille on omat nimensä: 1. tutustutaan, 2. opetellaan tanssimaan keskenään, 3. tanssitaan, 4. jäähyväiset.


Toiminta tanssilattialla
Kuka hakee ketä tanssimaan? Klubilla toivotaan, että sekä miehet että naiset hakisivat tanssimaan. Jotkut paikat ovat konservatiivisempia, esimerkiksi Buenos Airesissa vain miehet hakevat.

Miten tanssiinhaku tapahtuu? Cabeceo on perinteellinen argentiinalainen tapa, jonka tarkoituksena on pienentää hakustressiä sekä mahdollisuutta kieltäytyä hienovaraisesti. Näin ei tarvitse pakittaa tylysti päin naamaa sanomalla 'Ei!' Näin säästetään kaikkien tunteita.

Cabeceo (itse ääntäisin sanan suomalaisittain 'kaveseeo'). Suositeltava tapa tanssiin kutsulle on saada haettavaan katsekontakti, hymyillä ja sitten nyökätä, ehkä asiaa voi korostaa kulmakarvojen kohotuksella, lähes huomaamattomalla silmäniskulla ja nyökkäyksellä tanssilavan suuntaan. Jos haettava hyväksyy kutsun, hän vastaa hymyilemällä ja nyökkäämällä takaisin, minkä jälkeen molemmat kävelevät tanssilattialle toisiaan kohti ja aloittavat tanssin. Jos haettava hymyilee ja nyökkää, mutta ei lähde liikkeelle sinun niin tehdessäsi, niin kohdalla voit vielä varmistaa, että 'Sopiiko? tai 'Haluaisitko tanssia?'

Jos käy niin, ettet onnistu saamaan katsekontaktia haluamaasi henkilöön joko tämä torjuu sen välttämällä katsomista suuntaasi tai hän ei muuten näe sinua, niin tällä kohtaa on parempi jättää sanallinenkin pyyntö tekemättä. Henkilö voi aidosti haluta kieltäytyä, mutta hänellä ei ole siihen sydäntä, jos pyydät sanallisesti. Silloin hän tanssii tietyssä määrin vastoin tahtoaan. Parempi siis katsoa toista haettavaa ja toivoa parempaa onnea seuraavalla keralla. Jos siis katsekontakti ja hymy epäonnistuvat, niin älä taputa daamia olalle tai työntäydy suoraan häneen eteensä niin, ettei hän voi välttyä katsomasta sinuun, tällainen katsotaan hyvin töykeäksi käytökseksi. On ilmeistä, etteivät uudet tulokkaat tiedät tätä hakusysteemiä, joten olisi hyvä jos selittäisit sen heille, jotta seuraavalla kerralla juttu onnistuu jouheasti heiltäkin.

Miten voi kieltäytyä tanssimasta jonkun tai kaikkien kanssa? Olemme mielestämme mukavaa joukkoa ja on hyvin epätodennäköistä, että saat pakkeja tai että haluat antaa niitä. Kuitenkin jos syystä tai toisesta et halua tanssia sillä hetkellä, niin vältä katsekontaktia, se toimii yhdeksässä tapauksessa kymmentä. Jos katsekontaktin välttämisellä ei ole toivottua tulosta ja joku taputtaa sinua olkapäälle, niin voit ilman omantunnontuskaa sanoa 'Ei (kiitos)'. Jos kieltäydyt sanallisesta kutsuta ja haluat kuitenkin tanssia hänen kanssaan myöhemmin, niin silloin on tarkoituksenmukaista sanoa 'Olen pahoillani, mutta juuri nyt tarvitsisin pienen tauon' tai 'Kiitos, mutta olen luvannut tämän setin NN:lle' tai 'Kiitos, mutta jalkani ovat nyt tulessa'. Jos vetoat kipeisiin jalkoihisi tai väsymykseesi, niin ei ole syytä heti rynnätä jonkun toisen kainalossa parketille, jottei hakija tulkitse selitystäsi tekosyyksi.

Entä jos joku ei halua ollenkaan tanssia kanssani? Jotkut ihmiset eivät kerta kaikkiaan tanssi joidenkin toisten ihmisten kanssa ollenkaan. Älä ota tätä henkilökohtaisesti. Kellään ei ole velvollisuutta tanssia jokaisen kanssa. Tanssiminen on keskinäinen etuoikeus eikä moraalinen velvollisuus. Jotta pääsisit tanssimaan mahdollisimman monen eri ihmisen kanssa, kannattaa olla ystävällinen, tervehtiä kaikkia ja tehdä kovasti töitä oman tanssitaidon kehittämiseksi.

Milloin lopetetaan tanssi toisen kanssa? Jos kappaleen loputtua toinen sanoo 'Kiitos', toinen vastaa samalla tavalla ja sitten kumpikin kävelee omalle paikalleen pois tanssilattialta. Tavallisesti tanssitaan 3 .. 4 kappaletta saman henkilön kanssa ennen kuin sanotaan tämä maaginen sana 'Kiitos' ja erotaan. Näin asia hoidetaan normaalisti eikä kummallakaan ole siihen mitään sanottavaa varsinkaan jos sanamuotoa on laajentanut esimerkiksi sanomalla 'Kiitos oli mukava tanssia kanssasi' tai 'Kiitos tarvitsen pienen tauon, jatketaan vähän myöhemmin'.

Jos lopetat setin ennen kolmatta kappaletta, toinen voi tulkita tämän olevan merkki siitä, ettet halua tanssia hänen kanssaan enempää johtuen esimerkiksi siitä, että hänen käytöksensä tai tanssityylinsä eisinua miellytä. Tällaistakin ilmenee suurien kaupunkien tangoyhteisöissä. Pienemmissä yhteisöissä, missä ihmiset tuntevat toisensa, tanssitaan hyvin usein kaksi jopa kolmekin settiä peräkkäin saman kanssa. Yksi setti (tanda) on tavallisesti neljän kappaleen pituinen. Hyvä tapa on kysäistä toiselta setin lähestyessä loppuaan, jospa tämä haluaisi jatkaa vielä seuraavan setin hänen kanssaan. Pitää muistaa kiitellä, oli vastaus mikä tahansa.

Mitä sanoa tai jättää sanomatta partnerilleen kahden kappaleen välisellä tauolla? Jos olet tyytyväinen tanssiin niin aina voi kiittää, mutta jos sanot pelkästään 'Kiitos', niin vastapuoli tulkitsee sinun sanoneen 'Nyt olen tanssinut kanssasi, haluan lopettaa tähän ja palata paikalleni'. Joten kiitokset on syytä säästää viimeisen kappaleen loppuun ja välitauoilla sanoa jotain sievää toisen tanssista. Usein myös ihmiset esittelevät itsensä tässä kohtaa tai vain lörpöttelevät niitä näitä.

Välitauolla sinun tulee päästää partnerisi irti tanssiotteesta, sillä tuntuisi koko lailla oudolla pitää vierasta tiukassa tanssisyleilyssä ilman musiikkia. Samoin tanssiote otetaan vasta musiikin alettua soimaan.

Jos tanssi partnerin kanssa on niin hauskaa ettei haluta lopettaa? Jos kumpikaan osapuolista ei sano 'Kiitos', niin tanssi jatkuu seuraavan setin (tanda) ajan ilman sen suurempia seremonioita. Mutta jos se jatkuu vielä kolmannen tai useamman setin ajan, niin silloin ympäristö voi alkaa nurisemaan tanssipartnerin monopolisoimisesta. Markkinavoimat toimivat myös tansseissa ja käytöksesi panevat merkille varsinkin sellaiset ihmiset, jotka haluaisivat myös tanssia kanssasi. Sinun ei tarvitse välittää siitä, mitä toiset ihmiset ajattelevat, mutta sinun on hyvä olla siitä tietoinen. Usein on niin, että paikalla on toista sukupuolta enemmän kuin toista, jolloin tansseista jää jokaiselle parempi mieli, jos parinvaihto on vilkasta ja kaikilla on mahdollisuus illan mittaan tanssia.

Jos on sopinut treffit tai tulee mielitiettynsä kanssa tansseihin, niin silloin on luonnollista, että tanssitaan yhdessä vaikka koko ilta.

Jutustelu tanssimisen aikana. Toiset ihmiset haluavat keskittyä tanssimiseen ja toiset jutusteluun samalla kun tanssivat. Jos kuulut ensimainittuun ryhmään, niin voit huoleta sanoa, että ' Anteeksi, mutta minun on vaikea keskittyä tanssiin, jos juttelemme samanaikaisesti'. Nyrkkisääntö on, että sekä tanssi että juttelu onnistuvat paremmin, jos niitä ei tehdä samaan aikaan.

Harjoitusten ja tanssien välinen ero. Tanssit (milonga) ovat juhlatilaisuus, johon pukeudutaan ja jossa erilaiset sosiaaliset kanssakäymiset korostuvat enemmän kuin tanssiharjoituksissa (practica). Harjoituksissa ollaan enemmän vapaita muodollisuuksista, siellä kokeillaan uusia kuvioita ja kysellään kavereilta neuvoa ja myös annetaan toisille vinkkejä. On äärettömän epäkorrektia tansseissa arvostella toisen tanssimista ja antaa kriittistä palautetta tämän tanssitaidosta. Harjoituksissa tämä sopii, mutta vain jos tietää, ettei se loukkaa vastapuolta.

Sunnuntai-iltaisin Yale Tango Clubilla on harjoitukset, joissa pyritään noudattamaan myös joitain tavallisten tanssien muotoja. Harjoitukset kestävät neljä tuntia ja niiden aikana voi joko vain tanssia tai sitten harjoitella erilaisia askeleita ja kuvioita. Paikalla ei ole opettajaa, vain dj, joka soittaa tango-, valssi- ja milongotandoja (tanda = neljän kappaleen setti, ks. Musiikki) toistuvina sarjoina samalla tavalla kuin varsinaisissa tansseissa (milongassa). Siksi kutsumme näitä harjoituksia 'Practi-longaksi'. (Huom. milonga tarkoittaa sekä tanssilajia, tansseja että tanssipaikkaa.)

Kohteliaisuus
Ihmisten keskeyttäminen heidän tanssiessaan. Erittäin yksinkertaista - älä tee sitä koskaan. Tanssisaliin tullessasi tai lähtiessäsi sieltä älä tervehdi tanssivia pareja, korkeintaan voit tehdä pikanyökkäyksen jollekin oikein tutulle. Ajattele miltä itsestäsi tuntuisi, jos tanssittamasi daami alkaa siinä samalla kääntyilemään ja pälpättämään jonkun sinulle täysin tuntemattoman kaverin kanssa. Sitä voisi sanoa törkeäksi käytökseksi. Tanssiparisi on ansainnut sen, että koko tanssimisenne ajan keskityt täysin häneen. Jos sinulla on jotain äärettömän tärkeää sanottava jollekin toiselle, niin odota edes seuraavaan kappaleiden väliseen taukoon ja kerro sanottavasi lyhyesti.

Ystäviä ja ehdotuksia. Toivomuksenamme on että Tango Clubin kautta saat uusia ystäviä ja solmit sosiaalisia kontakteja varsinkin sellaisten kanssa, joilla on samoja harrastuksia kuin sinulla. Pyrimme siihen, että tilaisuutemme ovat turvallisia ja mukavia sosiaalisia tapahtumia.

Tango voi olla hyvinkin radikaali tapa tutustua toisiin ihmisiin. Tangon tanssiotetta tulisi pitää etuoikeutena eikä mahdollisuutena. Jos flirttailu ja ehdotukset eivät tunnu mieluisilta, tulisi ne jättää tekemättä. Jos joku tuntee olonsa epämukavaksi sen johdosta, että saa ei-toivottuja ehdotuksia, tulee hänen kääntyä paikan johdon puoleen, jotta asia voidaan hoitaa pois päiväjärjestyksestä diplomaattisesti ja hienotunteisesti tai tarvittaessa päättäväisesti. Talolle on tärkeää, että kaikki tuntevat olonsa mukavaksi ja turvalliseksi.

Henkilökohtainen hygienia. Iltaan valmistaudutaan kotona suihkulla, puhtaalla paidalla ja tarvittaessa otetaan varapaita mukaan. Suositeltavaa on käyttää mieluummin antiperspirantteja kuin deodorantteja. Erilaisia tuoksuja on syytä käyttää harkiten, sillä monet ihmiset ovat allergisia voimakkaille tuoksuille. Pahanhajuista hengitystä voi yrittää loiventaa minttupurukumilla.

Jos olet vilustunut, flunssassa tai vatsa on ripulilla, niin pysy kotona, äläkä tule tartuttamaan muita tanssijoita. Kädet tulee pestä riittävän usein vedellä ja saippualla tai desinfiointiaineilla tilanteen ja mahdollisuuksien mukaan.

Jos tanssi on sietämätön koettelemus? Kun hyväksyt tanssiin kutsun, on pitkälle omalla vastuullasi, että kestät sen koko tandan (4 kappaletta) ajan, vaikka partnerisi koettelee kestävyyttäsi. Mahdollisuutesi on joko jättää partnerisi lattialle ennen kuin kolme kappaletta on tanssittu (katso Milloin ja miten lopetetaan?) tai sitten sietää häntä armollisesti setin ajan. Mitä tahansa teetkin, pyri siihen, ettet näytä paheksuntaasi liian selvästi etkä käännä silmiäsi ja kasvoja kohti muita ystäviäsi. Potentiaaliset muut partnerit saatavat panna tämän merkille eivätkä uskalla hakea sinua tanssiin. Joskus voi auttaa, että pistät silmäsi kiinni ja pidät kasvosi peruslukemilla kunnes koettelemus on ohi.

Pidä työ ja tango erillään tanssipaikalla. Tanssiyhteisön erikoisuuksiin kuuluu muun muassa se, että tansseissa tapaa ihmisiä, jotka arkielämässä tulevat vastaan esimerkiksi työn, opetuksen, opiskelun tai vaikkapa terveysjärjestelmän kautta. Silloin on syytä olla tarkkana. Ihmiset saattavat jossakin mielessä lukkiutua tanssiotteessa, jos seuraavana päivänä ollaan napit vastakkain neuvottelupöydässä. Myöskään työyhteisöissä ei pidä liikoja höpistä tanssiseikkailuistaan. Niin voi helposti tietämättään vahingoittaa tai loukata toista.

Musiikki
Tangomusiikki soitetaan neljän kappaleen seteissä (tanda). Tansseissa dj soittaa tangoja kolmen tai yleensä neljän kappaleen seteissä. Tandan kappaleet ovat tyypillisesti samalta aikakaudelta ja saman orkesterin levyttämiä. Yleensä soitettu settisarja sisältää kaksi tandaa tangoja (2x4 kappaletta tangoja), yksi tanda valsseja (3 kappaletta), kaksi tandaa tangoja (2x4 kappaletta tangoja) ja lopuksi yksi tanda milongoja (3 kappaletta). Sen jälkeen tämä 22 kappaleen sarja toistuu. Vaihtelu koskee lähinnä sitä, että 4,3,4,3 -setit ovat eri aikakausilta. Tietäen ennakkoon tämän sarjoituksen, vai tanssija suunnitella ketä milloinkin hakee.

Tauko (Cortina) ja taukokappaleiden merkitys. Jokaisen tandan jälkeen dj tavallisesti soittaa noin puolen minuutin mittaisen palan jotain muuta kuin tangomusiikkia (salsa, son, rumba jne.), mikä kertoo tanssijoille, että tanda on loppu ja seuraava kohta alkaa. Seuraava setti on sitten muun tyyppistä musiikkia ja yleensä se tanssitaan eri partnerin kanssa. Buenos Airesissa tandan jälkeen poikkeuksetta kaikki kiittävät ja cortinan aikana vaihtavat paria. Tarkoittaen että cortinan aikana mies voi hakea ketä tahansa paikalla olevaa daamia tanssimaan, paitsi niitä jotka istuvat tai etsivät vapaata istumapaikkaa. Myös itse voi jäädä istumaan ja odottamaan, että suosikkipartnerisi vapautuisi seuraavalla tandalla sinun haettavaksi.

Mikäli yleisö ei ole tottunut argentiinalaisen tangon järjestelmään, niin joskus se saattaa jäädä seisoskelemaan tauon aikana lattialle odottelemaan, mitä dj seuraavaksi soittaa. Pahimmillaan yleisö voi alkaa tanssia myös taukomusiikkia, mikä ei ole ollenkaan sopivaa. Buenos Airesissa sellaista käyttäytymistä pidetään suorastaan barbaarisena ja muualla maailmassa outona.

Aloittelijat
Tulokkaiden värväys ja suopeus heitä kohtaan. Käsittele tulokkaita silkkihansikkain ja ole heitä kohtaan mahdollisimman kiltti ja huomaavainen. Opiskelijoista kolmannes valmistuu joka vuosi, joten tanssikerhon vaihtuvuus on tavattoman suuri. Sen vuoksi uusien tulokkaiden värvääminen on erittäin tärkeää kerhon toiminnan jatkumiselle.

Jos uusi kasvo, oli hän sitten kuka tahansa, hetkeksikään pysähtyy tanssisalin ovelle katsomaan, niin älä anna hänen seisoa yksikseen yli minuuttia, vaan mene esittelemään hänelle tanssimista, kerhoa ja sen toimintaa. Pyydä hänen sähköpostiosoitteensa, niin lähetämme hänelle lisää tietoa asiasta. Ainoastaan opiskelijoille ja heidän seuralaisilleen opetus on ilmaista. Muut yleensä hakeutuvat Judyn tanssikursseille Milfordin liikuntakeskukseen.

Tanssiminen aloittelijoiden kanssa ja avun tarjoaminen heille. Ota aloittelijat ystävällisesti joukkoon mukaan. Rohkaise heitä ja vala heihin uskoa, intoa ja luottamusta. Muista että sinäkin olit joskus aloittelija. Jos kokenut tanssija uhraa sinulle aikaansa, niin pysyt kuvioissa mukana ja hetken päästä olet itse kokenut tanssija ja opastamassa muita; niin se prosessi menee, opettamalla oppii.

Vasta-alkajien kanssa tanssiminen on palkitsevaa. Pääset auttamaan, selittämään ja saat lisäkokemusta kannustavassa 'myyntityössäsi'. Ei ole syytä sanoa, että 'teet kaiken päin honkia', vaan ehdottaa jotain 'hiukan toimivampaa tapaa tehdä kyseinen kuvio' tai 'tehostaa jotain askelta' sopivalla tavalla. Ei pidä alkaa väittelemään. Kaiken mitä näytät, tee se sillä mielellä, että aloittelija tuntee itsensä taitavammaksi kuin mitä hän itse asiassa sillä hetkellä on.

Tässä kohtaa on hyvä todeta, että hyvän ja keskitason tanssija erottaa siitä, miten tämä osaa viedä vasta-alkajaa. Hyvä viejä voi ohjata aloittelijan sellaisiin askeliin, joita tämä ei olisi koskaan kuvitellut osaavansa tehdä. Hyvä vietävä seuraa niin kevyesti ja helposti aloittelijaviejän käsivarsilla, että juuri opitut perusaskeleet toimivat hienoina tanssikuvioina, vaikka muiden kanssa hetki sitten tanssista ei tullut mitään. Tämä tarkoitta kahta asiaa: 1) ei ole pelkästään aloittelijoiden vika, että he sotkeutuvat askeleissa, heidän kanssaan on oltava kärsivällinen ja 2) jos aloittelija sokeutuu askelissaan, et ole opettanut häntä tarpeeksi hyvin. Ei ole olemassa huonoja oppilaita, mutta sitä enemmän huonoja opettajia.

Aloittelijoiden opettaminen. On hyvä selittää aloittelijoille ainakin seuraavat asiat:
- Kuinka pyydetään toista tanssimaan katse/nyökäytys/hymyme -netelmällä (cabeceo)
-'Kiitos' merkitsee, että tanssi lopetetaan siihen kohtaan. Jos haluat jatka tanssia, älä kiitä. Jos haluat lopettaa tanssin tietyssä vaiheessa, niin sanot vain 'kiitos'. Kolme peräkkäistä tanssikappaletta on tavanomainen määrä. Enempikin sopii, mutta ei pidä monopolisoida aloittelijaa itselleen, se on hiukan ruokoton temppu.
- Keskinäisestä suostumuksesta suljettu tanssiote on hyväksyttävää. Jos aloittelija ei tiedä, että on olemassa sekä suljettu että avoin tanssiote, niin käytä avointa. Jos aloittelija on tuttu, niin suljettu ote saattaa sopia yhtä hyvin.

Turvallisuus
Liikkuminen. Kierrä tanssilattiaa vastapäivään samalla nopeudella kuin mitä muutkin tanssijat. Älä ohita, älä käytä liian suurta tilannenopeutta, älä tee zig-zagia, älä työnny toisten tanssilinjoille äläkä viejänä ota koskaan taka-askelta. Älä tanssi keskilattialla ja käytä mieluiten reunimmaista kaistaa. Yritä käyttää samaa etenemisnopeutta kun mitä muutkin tanssijat. Jos edessäsi on paljon tyhjää tilaa, niin olet todennäköisesti tulppana ja takanasi on ruuhkasuma. Tällöin on syytä edetä ripeästi ja antaa muille tilaa.

Tanssipareilla on täydellinen etuoikeus tanssilattian tilaan muihin liikkujiin nähden. Tanssin aikana kävelijöillän ei ole mitään syytä lorvailla tanssilattialla soiton aikana, elleivät ole tanssiaikeissa.
Kaahailu on anteeksiantamatonta.

Törmäys. Jotta vältytään törmäyksiltä on syytä noudattaa edellä mainittuja liikkumisohjeita. Jos törmäät johonkin henkilöön, sinun tulee pyytää anteeksi, ei siksi että törmäsit, vaan siksi ettet onnistunut sitä estämään. Anteeksipyyntö tapahtuu joko sanallisesti tai silmäkontaktilla pienen nyökäytyksen keralla.

Jos törmäät huonekaluun tai vastaavaan, on sinun pyydettävä anteeksi partneriltasi ja varmistettava, ettei hän vaan loukkaantunut.
Tungokseen asti täynnä olevat tilat eivät sovi teatraalisten, laajojen kuvioiden esittämiseen. Loukkaantumisten välttämiseksi pidä jalat poissa toisten tanssitilasta ottamatta ollenkaan viejänä taka-askelta ja vietävänä jätä ganchot sekä boleot tekemättä, jos kuitenkin näitä teet katso ensin, että takanasi on vapaata tilaa.
Jos viejäsi käyttää vaarallisia kuviota tai vientitapoja, niin lisää etäisyyttä partneriisi työtämällä hänet kauemmaksi.
Viejä ei saa käyttää partneriaan ihmiskilpenä eikä daami piikkikorkoisia kenkiäan pistoaseena.

Loukkaantumiset. Daamien on syytä miettiä kahdesti, jos aikovat tulla tansseihin avokärkisillä sandaaleilla. Jaloille ja varpaille voidaan helposti astua, jopa varpaankynnet voivat irrota, jolloin viikkojen sairasloma voi sotkea arkisen elämän täydellisesti. Käyttäkää siis turvallista vaatetusta, ei avonaisia varvaskenkiä varsinkaan, jos tanssitte vasta-alkajien kanssa; heillä on tanssissa muutakin mietittävää kuin varoa sinun varpaitasi.

Auta tanssiyhteisöäsi. Tanssiklubi on yksilöistä koostuva elävä, hauskaa pitävä ja voittoa tavoittelematon yhteisö, jonka onnistunut toiminta perustuu vapaaehtoiseen tiimityöskentelyyn. Kun mahdollisuus osuu kohdallesi, niin pyri auttamaan yhteisöä antamalla sille omaa panostasi voimiesi mukaan, se on myös palkitsevaa.

Missä voi opiskella tangoa lisää? Tanssikouluja löytyy netistä paljon ja lähes kaikkia voi suositella. Darvinismi karsii huonot pois markkinoilla nopeasti. Tanssiyhdistykseen tai -kerhoon kannattaa liittyä, koska niissä lähes poikkeuksetta järjestetään kursseja ja harjoituksia (practica). Ellet tunne argentiinalaisen tangon askelia etkä erota niitä muiden tanssien askelista, niin kannattaa varmaan käväistä jonkun pätevän opettajan luona päivittämässä taitosi. Eri web-sivustoilta saa usein hyviä vinkkejä tangon jatko-opintoja ajatellen.



Etiketistä (eräs tangoklubi) 12.6.11
http://www.virtuar.com/tango/articles/2003/tango_etiquette.htm
http://www.virtuar.com/tango/articles/2006/milonga_etiquette.htm
Argentiinalaiseen tangoon liittyviä käsitteitä: 1) tanda = 3 – 4 tangokappaletta, jotka soitetaan peräkkäinen ja tanssitaan saman partnerin kanssa, sen jälkeen lyhyt noin puoli minuuttia muuta välimusiikkia; Suomessa yleensä kaksi kappaletta ja sitten on pieni parinvaihtotauko. 2) cabeceo = tapa hakea tanssiin silmäpeliä, nyökytystä ja hymyä käyttäen. Näin säilyvät kasvot, jos toinen antaa pakit. 3) ronda = tanssilinja /-kehä (LOD, Line Of Dance). 4) practica = tanssiharjoitukset, missä ei ole varsinaista opetusta; muilta voi kysellä neuvoja ja vinkkejä

Tanssipaikan etiketti Virallista tanssietikettiä tuskin maailmalta löytyy, mutta tässä on lainauksia erään suuren tanssiklubin ohjeista, miten tanssilattialla tulee käyttäytyä. Klubi suosii argentiinalaista tangoa, mutta paljon yhteistä varmaan löytyy myös suomalaisilta tanssilavoilta.

Argentiinalainen tango on sosiaalitanssi ja sosiaalinen tapahtuma, joten tilaisuuksissa on noudatettava tiettyjä käyttäytymissääntöjä, jotta kaikilla olisi mahdollisuus nauttia tansseista. 'Kultainen perussääntö' on, että kunnioitetaan toisten parien tanssitilaa.

Tango on lähitanssi, joka näyttää intiimiltä mutta ei sitä välttämättä ole. Tanssijoiden, varsinkaan miesten, ei tulisi väärinkäyttää tätä intiimiyttä. Tangossa nainen on kuningatar, jota myös sellaisena on kunnioitettava ja seurattava hänen liikkeitään, ohjaten mahdollisuuteen niiden tekemiseen eikä riepotella häntä mielin määrin. Se on nimenomaan nainen, joka määrää tanssityylin, etäisyyden, intimiteetin tason, nopeuden sekä rytmin. Jos mies ei tätä usko, niin hänestä ei koskaan tule hyvää tanssijaa, jonka kanssa jokainen nainen haluaisi tanssia.

Miehet, jotka yrittävät mennä naisen asettaman intimiteettirajan yli tai jotka riepottavat daamiaan, ovat täydellisesti väärillä jäljillä. Se ei näytä ulospäin hyvältä ja heidän on muutettava huonoa käytöstään. Jos mies aikoo olla tanssikuningas, jos hän haluaa naisten tanssivan kanssaan, jos haluaa nimelleen tanssijamainetta tai jos haluaa nauttia tanssista, on miehen ansaittava naisten kunnioitus tanssijana. Se maksaa vaivan. Jos miehestä tuntuu siltä, ettei tanssi ole riittävän intiimiä, ei suju niin hyvin kuin pitäisi, tekniikka jää liian vaatimattomaksi, on miehen itse tehtävä töitä asian korjaamiseksi tai etsittävä toinen partneri, mutta siitä huolimatta miehen on tanssittava nykyisen partnerin kanssa tavanmukaiset kappaleet loppuun asti siten, että daamille jää hyvä mieli.

Vaikka nainen olisi vasta-alkaja häntä ei saa riepotella ja ohjata väkisin. Miehen on seurattava daamia, vaikka tämä tanssisi väärin. Tämä on hyvän tanssijan paradoksi - mies vie mutta seuraa naista. Se on nimenomaan nainen, joka määrää tanssityylin, etäisyyden, intimiteetin tason, nopeuden sekä rytmin. Jos mies ei tätä usko, niin hänestä ei koskaan tule hyvää tanssijaa, jonka kanssa jokainen nainen haluaisi tanssia. Näin määräytyy esimerkiksi se, kuka on hyvä argentiinalaisen tangon tanssija. Tangon tanssikilpailut ja yleensä kilpaileminen parketilla ovat täyttä hölynpölyä. Kokeneen tanssijan ei tule missään mielessä käyttää vasta-alkajaa hyväkseen, koska tämä ei pysty suojelemaan itseään. On hyvä muistaa, että tanssijan hyvien ja varsinkin huonojen piirteiden tiedot leviävät tanssipiireissä kulovalkean tavoin.

Kokeneet naiset tietävät miten huonosti käyttäytyvät miehet pistetään kuriin. Ensimmäisessä vaiheessa daami työntää sopivan hellästi vasemmalla kädellään miehen olkapäästä riittävälle etäisyydelle. Jos tämä vetää väkisin daamin lähemmäksi, lopeta tanssi, sano 'kiitos tanssista' ja palaa paikallesi. Älä kuitenkaan syyttä kieltäydy myöhemmin tanssimasta hänen kanssaan, hän on saattanut ymmärtää virheensä ja korjannut sen.

Tanssiin kutsu Eräs viehättävä tapa kutsua partneri seuraavalle tandalle (2 .. 4 tanssikappaletta) on el cabeceo, jossa kumpikin säilyttää kasvonsa, vaikka haku keskeytyisi pakitukseen. Cabeceo tapahtuu siten, että daami luo katseita miesjoukkoon ja kun sopiva osuu silmiin hän pysäyttää katseensa, odottaa katsekontaktia ja sen synnyttyä, mies joko kääntää katseensa pois tai antaa pienen signaalin (nyökäytys tanssilattian suuntaan, kulmakarvojen kohotus, jne.) merkiksi että sopisiko, jolloin daami vastaa hienoisella hymyllä tai vastaavalla signaalilla taikka sitten pakittaa katkaisemalla katsekontaktin. Näin varmistetaan, ettei mies pyydä tanssiin sellaista naista, joka ei sitä halua, eikä miehen tarvitse sitten kiukutella saamistaan pakeista. Kun daami on varmistunut, että mies on hakemassa häntä seuraaville kappaleille, hän voi joko odottaa tai lähteä miestä vastaan. Kohtaaminen tapahtuu yleensä tanssilattian reunalla, näin myös vältetään se, ettei joku toinen daami ole tulkinnut, että kutsu oli tarkoitettu hänelle. Myös voi käyttää vanhaa hyväksi koettua menetelmää eli kysyä 'Saanko luvan?' Tähän liittyy aina se mahdollisuus, että vastaus on 'Ei kiitos!'

Yleensä pidetään epäkohteliaana, että mies hakee tuttua daamia vasta tahdin (tanda) viimeiselle kappaleelle, koska helposti se tulkitaan hakijan haluavan tanssia vain yhden kappaleen kyseisen haettavan kanssa. Toisaalta tämä on hyvä tapa saada selville, kuinka hyvin keskinäinen tanssi sujuisi pitempäänkin. Tämä sopii varsinkin miehille, jotka hakevat taitavia daameja, koska nämä eivät välttämättä halua riskeerata hyviä hakujaan täysin tuntemattomille viejille.

Ei ole sopivaa hakea daamia jo ennen kuin hän on lopettanut edelliset tahtinsa eikä ole vielä ehtinyt poistua tanssilattialta, sillä voi esimerkiksi olla, että joku odottaa häntä. On myös sopimatonta keskeyttää haettavan keskustelut toisten kanssa vain hakeakseen tätä tanssimaan. Vielä pahempaa on kävellä yksinkertaisesti haettavan luo ja tarttua tätä kädestä kuin lähtisi ulkoiluttamaan koiraa. Samoin ei ole tapana pyytää ketään tanssimaan, jos tämä syö tai tupakoi. Etelä-Amerikassa on tapana, että hakiessaan pariskunnan daamia tanssimaan tämä pyytää luvan daamin mieheltä. Montevideossa jos pari haluaa tanssia toisen kanssa, niin pariskunta tulee yhdessä hakemaan toista pariskuntaa. Euroopan ja Pohjois-Amerikan tangoyhteisöissä pidetään sopivana, että myös daami voi pyytää miestä tanssimaan, mutta tätä ei kannata kokeilla Buenos Airesissa! Käytä siellä aina cabeceo'a.

Tansseissa vakavammin asiaan suhtautuvat sen paremmin miehet kuin naiset useinkaan eivät halua tanssia sellaisen kanssa, jonka eivät ole nähneet tanssivan aikaisemmin. Sen vuoksi vastatulijoilla on syytä olla mukanaan joku, joka näyttää heidän tanssitaitonsa. Muuten daamin näyttäminen on merkittävä osa tangon olemusta. Daamia pidetään ulkokehällä mahdollisimman paljon, jotta kaikki näkevät hänet. On aina muistettava, että kaikki me olimme aloittelijoita aikoinaan.

Pakit Jos mies on niin yksinkertainen, ettei ole huomannut sinun katkaisseen katsekontaktia tai vielä pahempaa ettet ole sellaista ollenkaan tehnyt, niin voit huoleta sanoa 'Ei kiitos' joko leveän hymyn kera tai ilman. TÄRKEÄÄ: Jos daami on hyväksynyt tanssiin kutsun, hän ei hyväksy mitään epäasiallista käytöstä, vaikkakin daami olisi rohkaissut hakemaan. Daamilla on täysi oikeus antaa pakit kenelle tahansa, milloin tahansa (vaikka yhteinen tanssi olisi jo alkanut) ja mistä tahansa syystä. Saatat toivoa jotain tekosyytä, kuten 'Olen väsynyt' tai 'En halua tanssia tätä musiikkia' jotta kieltäytyminen kuulostaisi pehmeämmältä. Jos daami haluaa tanssia tämän kanssa myöhemmin, niin parasta sanoa se.

Tanssiote Daamin ehdoton etuoikeus on määrittää tanssiotteella läheisyys. Fyysinen tai verbaalinen paine miehen taholta todistaa karkeaa käytöstä. Tavallisesti mies nostaa vasemman kätensä olkapäänsä korkeudelle ja daami tarttuu siihen ja sen jälkeen daami asettaa vasemman kätensä haluamaansa paikkaan (miehen käsivarrelle – viestittäen avointa tanssiotetta tai niskan taakse jos hyväksyy tiiviin tanssiotteen).

Miten pienessä tilassa ja tungoksessa tanssitaan? Yksinkertaista. Otetaan oikein lyhyitä askeleita. Käytetään paljon pysähdyksiä, supistettuja ochoja sekä pieniä koristeluja jaloilla. Tiukka syliote - jos mahdollista - helpottaa asiaa. Kaikki viennit tehdään vartalolla ja nainen tekee askeleensa, kun on saanut viestin vartaloonsa. Vartalo tanssii omaa tanssiaan ja jalat omaansa. Aina se ei ole helppoa tanssia ½x½ metrin kokoisella alueella. On paradoksaalista, että ahtaassa tilassa on helpompi tanssia nopeatempoisempaa musiikkia kuin hidasta, esimerkiksi 1920 – 1950 luvun musiikki toimii näissä tilanteissa parhaiten. Hidas ja erityisesti nykymusiikki vaatii useimmiten laajoja liikkeitä, mitä ei ole aina mahdollista tehdä pienillä tanssilattioilla tungoksessa.

Tanssi on yhteispeliä ei yksilösuoritusta. Sillä ei ole merkitystä mitä tanssii, ainoastaan sillä miten tanssii. Tanssiessasi tungoksessa ota oikein lyhyitä askeleita ja liikeratoja. Pyri tanssilattian reunoille ja pidä samaa kiertonopeutta kuin mitä sillä vyöhykkeellä muutkin käyttävät. Etene kiertosuuntaan valitsemallasi kehällä, kunnes eteen tulee toinen tanssiva pari, silloin on sopiva hetki paikallaan tehtävälle kuviolle. Älä käytä keskialuetta, se on tarkoitettu eräänlaiseksi varo- ja väistöalueeksi. Parketin ulkokehä on yleensä turvallisinta aluetta, joten sitä kannattaa suosia. Nurkat voivat olla vaieta paikkoja, niihin saattaa jumiutua, joten niistä useimmiten kannattaa pyrkiä pois. Totuttele tanssimaan valitsemaasi tanssikehän keskiviivaa kiertosuuntaan (vastapäivään).

Miesten tulee olla erityisen varovaisia ottaessaan taka-askelta, joku voi olla ohjaamassa daamiaan samaan paikkaan. Niin naisella kuin miehellä tulee olla jämäkkä tanssiote ja vartalokosketus.

On syytä jo harjoituksissa opetella tanssimaan tutut kuviot, kuten ganchot, boleot ja sacadat niin, ettei jalka irtoa lattiasta. Näin ei yleensä opeteta, mutta niin pitäisi tehdä. Eli älä nostele jalkojasi irti lattiasta! Liikuta jalkojasi huolella ja varaudu siihen, että jonkun jalka voi olla millä hetkellä tahansa sinun jalkasi edessä. Jos sattuu kevyt kosketus, pidä sitä vaikkapa partnerisi kosketuksena ja jatka tanssia. Tungoksessa olemme kaikki toistemme tanssipartnereita. Useimpien potkujen syynä ovat korkeat jalat. Joten pidä jalat lattian pinnassa, niin vahinkojen todennäköisyys pienenee merkittävästi.

Tanssilinjat ja -suunnat Tanssikehää sanotaan usein tanssisuunnaksi (LOD, Line Of Dance) eli kiitoradaksi tai rondaksi, ulommaisella kehällä parien etenemisnopeus on suurin. Tanssijat kiertävät lattiaa vastapäivään. Keskellä etenemistä ei ole oikeastaan lainkaan, vaan siellä tapahtuvat erilaiset pyörimiset ja muut paikallaan tapahtuvat kuviot. Tungoksessa parin tulee olla mahdollisimman lähellä toisiaan. Usein ulkokehällä on enemmän tilaa ja siten eteneminen nopeampaa. Ei pidä edes yrittää tanssia kehällä tanssisuuntaa vastaan. Reunalla tuolit, istuskelijat ja seisoskelijat ovat usein esteinä, mutta se ei yleensä taitavampia haittaa.

Taitavammat tanssijat etenevät jos mahdollista tasaisella nopeudella, pysyttelevät ulkokehällä, eivät koskaan istu lattian reunalla siten, että jalat sojottavat tanssilattialle, vievät daamiaan siten, etteivät ole muiden esteenä parketilla ja etenevät silloin, kun reitti kiertosuunnassa on vapaa.

Liikkumnen Jos et tanssi, niin mene pois tanssilattialta ja älä jää toisten tanssijoiden esteeksi. Pelkkä joutava käveleskeleminen ja jutustelu tanssilattialla soiton aikana on kielletty ja osoittaa typerää käytöstä. Jos on pakko kävellä tanssiparketin puolella, niin pysyttele lattian reunalla ja muista, että kävelijällä on ehdoton väistämisvelvollisuus tanssijoihin nähden.

Tanssiminen Viejät asettautukaa tanssiuralle (line of dance, LOD) vähän samalla periaatteella kuin ajaisitte autolla ruuhka-akana moottoritielle. Ottakaa katsekontakti toisiin vierekkäisiin viejiin ja siten hakekaa suostumus tulla heidän tanssialueelleen ja välittömästi alkakaa liikkua virran mukana, jottei synny turhan päiten sumaa.

Lattian suuruudesta ja väkimäärästä riippuen tanssiparit saattavat asettua useampaan kehään. Valitse niistä yksi ja yritä pysytellä sillä, ellet sitten siirry keskustaan tekemään paikallaan pysyviä kuvioita. Älä tee paikallaan pysyviä kuvioita tai pysähdyksiä ('fiilistelyjä') varsinaisella tanssiuralla. Siirry keskustaan varovaisesti samalla periaatteella kuin vaihtaisit kaistaa vilkkaassa liikenteessä ja palaa sitten takaisin tanssiuralle samalla tavalla.

Älä ota taka-askelta, vaikka esimerkiksi argentiinalaisen tangon 1-askel sekä jiven 5- ja cha-chaan joka toinen 2-askel opetetaan ottamaan tanssikursseilla taakse. Älä ohjaa partneriasi astumaan taakse, ellet ole täysin varma siitä, että reitti on selvä. Ole varovainen käännöksissä, varsinkin oikea ('sokea puoli') on vaarallisempi kuin vasen käännös, koska viejä näkee vasempaan paremmin. Tungoksessa älä johda daamiasi ganchoiin, boleoihin tai muihin 'laajoihin' kuvioihin, jottei vahingossa tule potkittuja toisia pareja. Vaikka viejä ohjaa johonkin kuvioon, niin daamilla on aina vaihtoehtona jättää se tekemättä, jos se hänestä tuntuu vaaralliselta.

Tarkkaile ympärilläsi olevia tanssipareja äläkä jalkojasi tai pelkästään daamiasi. Älä aiheuta sumaa taaksesi tai muutoin estä toisten tanssia. Tansseissa älä koskaan ala opettamaan tanssia partnerillesi - sitä varten on tanssikurssit ja harjoitukset (practica). Muista myös, että mies ehdottaa viennillään tulevaa askelta ja daami antaa siitä reagoinnillaan palautteen, joten miehen ei tule itsepintaisesti riepottaa daamiaan haluamaansa suuntaan tai haluamaansa kuvioon.

Tanssin lopettaminen 'Kiitos' on perinteinen tapa sanoa, että 'Haluan lopettaa tanssin tähän kohtaan'. Käytä muita sanontoja, jos haluat jatkaa. On täysin hyväksyttävää lopettaa kahden tai kolmen kappaleen jälkeen tai daami voi lopettaa milloin vain kesken tanssin, jos tanssiminen hänen mielestään ei tunnu mukavalta tämän viejän kanssa.

Miehille: Kun tahti (tanda) on loppu, daami tulee 'vapauttaa' eli palauttaa takaisin paikalleen. DJ ilmaisee tavallisesti tahdin lopun (cortina) soittamalla jotain muuta musiikkia (salsaa tms. pienen palan, ½ minuutin luokkaa). Tänä aikana tanssijat voivat etsiä itselleen uuden partnerin.






Lähteinä mm. 1) Todo Tango, 2) Tango! S. Collier & al.(ISBN 0- 500-01671-2, 3) Tango and the Political Economy of Passion M. E. Savigliano (ISBN 0- 8133- 1638-3), 4) Buenosaires (matkaopas) (ISBN 0-395-80969-X, 5) Historia de Iberia Viaja 04 (ISBN 1699-7913)


Buenos Aires historia

Buenos Aires vuosilukuina
1516 Juan de Solis löytää joen suun, intiaanit söivät hänet
1526 Sebastian Caboto purjehti Rio de la Plata jokea ylös Paraguayn tasalle
1536 Pedro de Mendoza perusti siirtokunnan La Bocan kohdalle
1537 Mendoza kuolee kuppaan kotimatkalla
1541 Buenos Aires tyhjennetään ja jätetään intiaaneille
1580 Juan de Garay perustaa siirtokunnan uudestaan Plaza de Mayon kohdalle
1680 5000 asukasta ja ensimmäinen kivitalo
1700-luku salakauppa. orjakauppa, karjankasvatus
1796 Napoleonin sodat, Englanti katkaisi meritiet Eurooppaan
1806 Englantilaiset valloittavat BA:n ja kärsivät myöhemmin tappion
1810 Napoleon hyökkää Espanjaan, Itsenäisyysjulistus
1820 (-luku) Bernandino Rivadavia BA:n kuvernöörinä
1833 Intiaanien tuhoaminen (3 v sota), Englanti valloitti Falkland-saaret
1829 -1852 Juan Manuel de Rosas diktaattorina
1852 Justo José de Urquiza BA:n kuvernööriksi
1862 Bartolome Mitre Argentiinan ensimmäinen presidentti
1876 Viimeinen suuri intiaanihyökkäys, puhdistustoimet, laiva jäähdyttämöllä
1880 Union Civita puolue, yritti vallankumousta 1890
1890 presidentti Hipolito Yriguyen
1910 presidentti Roque Sáenz Peña, itsenäisyyden 100-v juhlat
1916 vapaat vaalit, Yriguyen uudelleen presidentiksi
1919 "La Semana Trágica", oikeistoterrori, yleislakko
1922 lampaankasvattajien lakko muserrettiin verisesti
1930 kenraali José Uribu otti vallan ja valvoi tulevia presidenttejä
1942 presidentti Ramón Castillo, jonka kenraalijuntta syrjäytti 1943
1943 Perón työministeriksi, myöh. myös sotaministeri ja varapresidentti
1945 Perón palaa vankilasta ja ottaa vallan sekä avioituu Evitan kanssa
1946 presidentti Perón
1955 Perón pakeni Espanjaan
1973 Perón presidentiksi kolmannen kerran
1974 Isabel presidentiksi
1976-83 Sotilasvallankaappaus ja likainen sota


Sotilasdiktatuuri lukuina:
2818 päivää kesti
30 000 henkilöä kidnapattiin laittomasti sortokauden aikana, suurin osa katosi lopullisesti
500 vauvaa varastettiin äideiltään, osa syntyi salaisissa vankiloissa
100 vauvaa sijoitettiin uudelleen ja alkuperäinen henkilöllisyys häivytettiin
500 salaista pidätyskeskusta oli toiminnassa diktatuurin aikana, suurin merisotakoulussa
5000 vankia ’käsiteltiin’ merisotakoulussa
46 000 miljoonaa dollaria kasvoivat valtion velat em. aikana (ulkomaisia $6,3 mrd)
517 prosenttia oli inflaatio vuosien 1976-83 välisenä aikana
14 000 sotilasta lähetettiin Falklandin (Malvinas) saarille 1982 valloittamaan niitä
694 sotilas kaatui Falklandin sodassa Englantia vastaan


Tangokaupungin alkutaival - "Nälkämaan valloitus"
Tutkimusmatkoja Espanjan kruunun laskuun tehnyt portugalilainen Juan de Solis lienee vanhalta mantereelta ensimmäinen, jonka silmien eteen avautuivat v. 1516 nykyisen Rio de la Platan etelänpuoleinen, mutainen rantatörmä, jolla nykyään sijaitsee Buenos Airesin miljoonakaupunki. Hän nousi maihin veneellä, johon otti mukaansa vain kuusi miestä. Se oli virhe. Guarandí intiaanit ottivat heidät epäystävällisesti vastaan tappamalla koko porukan ja kronikan mukaan syömällä heidät. Laivaan jääneet eivät voineet muuta kuin seurata katseella tapahtumaa. Kyseinen intiaaniheimo oli vaellellut alueella paimentolaisina jo satoja vuosia ja se osoittautui hyvin yhteistyökyvyttömäksi kumppaniksi myöhemminkin. Siksi se tapettiinkin aikaa myös lähes sukupuuttoon.

Sebastian Caboto tunkeutui 1526 nyt Rio de Solis nimellä tunnettua jokea ylös aina nykyisen Paraguayn tasalle ja onnistui saamaan vähän ystävällisemmiltä guaraní intiaaneilta joitain metallihelyjä mukaansa. Hän antoi joelle nimen Hopeajoki - Rio de la Plata. Caboto oli varma, että oli löytänyt rikkaan alueen. Hän kiirehti takaisin Espanjaan, mutta jätti löytönsä varmistukseksi "Spiritus Sanctí" -puulinnoitukseen vartiomiehistön. Ei aikaakaan kun intiaanit hyökkäsivät heiveröiseen linnakkeeseen, polttivat sen ja lahtasivat miehistön.

Kun oli nähty Francisco Pizzarron Perusta tuomat aarteet, mikä sai kultakuumeen huippuunsa, niin Caboton vakuuttelu ja todisteet saivat kuninkaan perustamaan tutkimusretkikunnan, jonka johtoon tuli Don Pedro de Mendoza. Huhujen mukaan tämä oli tehnyt omaisuutensa osallistumalla Rooman ryöstöön, Sacco di Roma (1529). Hän oli aristokraatti, aikansa monitoimimies ja myöhemmin osoittautui sairastavan kuppaa. Lähteestä riippuen retkikunnan suuruus oli 1200 - 1600 miestä ja laivoja oli 11 - 14. Verrattakoon, että Cortés valloitti Meksikon noin 500 miehellä.

Kuninkaan käskyn mukaan piti vallata ja asuttaa Rio de Soliksen alueet ja tunkeutua Etelämerelle asti (Tyyni valtameri). Hankituista aarteista kuudesosa piti toimittaa kuninkaalle ja loput jakaa päälliköiden ja miehistön kesken. Alipäällikköinään Pedrolla oli mm. sukulaisensa Diego (veli) ja Gonzalo (?) sekä lisäksi Juan de Ayolas, Juan de Salazar, Francisco Ruiz Galán, Martínez de Irala ja sotatoimipäällikkönä Juan de Osorio, joka viimemainittu merimatkalla teloitettiin syytettynä väärin perustein varojen kavalluksesta.

Mendozan laivasto lähti liikkeelle 24.8.1535 Andalusiasta Sanlúcar de Barramedan satamasta ja saapui 2.2.1536 nykyisen Rio de la Platan eteläiselle rannalle. Maihinnousupaikka rakennettiin nykyisen La Bocan kaupunginosan kohdalle ja paikka sai nimekkeen Nuestra Señora Santa Maria de Buen Aire. Buenos Aires sain nimensä ehkä kahdesta syystä. Maihinnousun yhteydessä joku päällikkö totesi, että onpa täällä kaunis ilma. Todennäköisemmin nimi johtuu siitä, että Mendoza halusi kunnioittaa merimiesten sevillalaista suojeluspyhimystä la Virgen de Buen Aire (hyvän ilman neitsyt).

Vaikeudet alkavat
Alkuasukkaat olivat aluksi rauhallisia, mutta käänsivät tulijoille jonkin ajan kuluttua selkänsä eli eivät suostuneet toimittamaan heille elintarvikkeita eikä yhteenotoiltakaan vältytty. Mendoza lähetti heinäkuussa veljensä Diegon 40 miehen keralla kurittamaan intiaaneja ja hakemaan muonaa. He eivät palanneet retkeltään ja siirtokunnassa alkoi pikku hiljaa nälänhätä.

Mukana ollut baijerilainen Ulrich Schmidel kirjoittaa päiväkirjassaan: ".. alueella ei ollut jäljellä yhtään rottaa, hiirtä, käärmettä tai muuta ötökkää. Kaikki oli syöty kuten jalkineet ja nahkavyöt - kaikki." Sitten alettiin syömään nälkään kuolleita maanmiehiä. Schmidel kertoo tapauksen, jossa kaksi espanjalaista hirtettiin hevosvarkaudesta syytettyinä. Seuraavana aamuna heistä roikkui jäljellä enää lähinnä päät, muut osat oli leikelty yön aikana ruuaksi.

Tilanne Buenos Airesissa oli erään onnistuneen huolto-operaation vuoksi hieman parempi ja Pedro de Mendoza päätti palata Espanjaan tietäen olevansa syfiliksen vuoksi kuolemanvakavasti sairaana. Hän lähti 22.4.1537, mutta matkalla hän kuoli 23.7.1537 ja hänet haudattiin mereen.

Ylävirtaan suuntautuvien tutkimusretkien aikana perustettiin Candelarian ja myöhemmin (15.8.1537) Asuncionin kaupungit. Koska uskottiin, että intiaanit olisivat jo koko lailla rauhoittuneet, niin Candelariasta Juan de Ayolan johdolla tehtiin retki Charcaksen alueelle. Arvio osoittautui vääräksi ja intiaanit tappoivat Ayolan miehineen. Kostoretkellä Irala poltti roviolla kasapäin intiaaneja ja palasi sen jälkeen Buenos Airesiin jättäen kuitenkin miehityksen Ascuncioniin, missä oli tarjolla ruokaa (vihanneksia ja riistaa).

Vuoden 1539 aikana tilanne Buenos Airesissa paheni ja heinäkuussa 1541 Buenos Aires lopullisesti tyhjennettiin. Väki siirtyi Asuncioniin, missä myös oli paljon yhteistyöhalukkaita guaraní heimon naisia.

Buenos Airesin uusi perustaminen
Vuonna 1580 Juan de Garay lähti Asuncionista 40 miehen ja tuntemattoman määrän naisia kanssa alavirtaan ja perustivat siirtokunnan nykyisen Plaza de Mayon kohdalle. Koska ruokaa saatiin Asuncionista, voitiin intiaanit jättää toistaiseksi rauhaan ja keskittyä siirtokunnan rakentamiseen (vallitukset, kirkko ja asunnot).

Ensimmäiseen 100:an vuoteen BA oli vain pieni hökkelikylä yksinäisellä suolla. Espanjalaissyntyisille siirtolaisille (spaniardit) alue ei tarjonnut juuri mitään. Toiveet hopeasta valuivat hukkaan eikä hankalia guarandí-intiaaneja pystytty hätistämään pois maanviljelykseen sopivilta alueilta. Nämä vaeltelivat ja metsästelivät pampalla mielensä mukaan ja ahdistelivat eurooppalaisia maahantunkeutujia. Vuonna 1680 BA:ssa oli 5000 asukasta ja silloin rakennettiin sinne ensimmäinen kivitalo.

Kruunun silmissä BA oli huomattavasti vähempiarvoisempi kuin Córdoba ja Tucumán. BA oli vähäisin lenkki siinä ketjussa joka ulottui Peruun. Siellä oli rikkaita kaivoksia, ruokaa, muuleja ja vaatteita.

BA:lla ei ollut ensimmäisen 200 vuoden aikana vapaakauppaoikeutta. Tekosyynä oli se, ettei kruunu pystynyt suojelemaan sitä merirosvoilta. Siten Espanjasta sinne tulevat tavarat toimitettiin ensin laivalla Panamaan, muuleilla vuorten yli Tyynelle valtamerelle, sieltä laivoilla Limaan ja sieltä härkävankkureilla tuhansia kilometrejä vuorten yli Rio de Platan alueelle. Siten esimerkiksi villavaatteet BA:ssa olivat 10 kertaa kalliimpia kuin Espanjassa. Kaikista teollisista tuotteista oli akuutti pula (saippua, öljy, naulat, aseet jne.)

Siirtomaayhteisöjä hallitsivat ne, jotka olivat syntyneet Espanjassa tai sitten Uudessa Maailmassa espanjalaisista vanhemmista syntyneet valkoiset kreolit (criollos) eli spanjardit. Maaseutukaupungeissa (-taajamissa) nämä pitivät jyrkkää luokkaeroa sekaverisiin mestitseihin (mestizos), jotka toimivat käsityöläisinä ja muina työläisinä. BA oli jonkin verran tasa-arvoisempi, koska siirtokuntaan oli Garayn mukana tullut lähes pelkästään mestitsejä ja vain ani harva espanjalaissyntyinen nainen oli ollut mukana perustamassa BA:a uudestaan. Sen lisäksi espanjalaisperäiset käsityöläiset sekoittuivat helpommin mestistityöntekijöihin.

Guaraní ja guarandí intiaanit usein katkaisivat Perun ja Rio de la Platan välisen kulkureitin ja siten BA eli varsin eritettyä elämää emämaastaan. Lisäksi nykyisen Etelä-Chilen alueella asuvat araucani-intiaanit alkoivat työntyä espanjalaisten valtaamille alueille. Nämä pamppaksen villihevosia hallinnoivat intiaanit tämän tästä tuhosivat huonosti varustettuja espanjalaisia siirtokuntia.

Salakauppa ja muu toimeentulo
Emämaan kohtuuttomien määräysten vuoksi 1700-luvulla BA:sta kehittyi salakaupan keskus. Kruunu yritti kaikin tavoin estää tätä, mutta porteñot (buenosairesilaiset, sataman asukkaat) olivat aina askeleen edellä. Varsinkin Portugalin 1680 Rio de la Platan pohjoisrannalle perustama Colonia del Sacramento tarjosi pysyvän jalasijan salakuljetukselle.

BA:sta tuli myös orjakaupan keskus. Aitaukset, missä orjia myytiin, sijaitsivat nykyisen Retiro aseman kohdalla. Orjia pidettiin varsin epähygieenisissä oloissa, mistä syystä kulkutaudit aika ajoin raivosivat kaupungissa. Orjakauppaa siedettiin sen hyvän kannattavuuden vuoksi. Alimpana yhteiskuntaluokkana vapautettujen orjien osuus 1800-luvulla väestöstä oli yli 25 %.

Todellinen onnenpotku oli karjankasvatus tai paremminkin pamppalla vapaana vaeltavat karjalaumat. Nahalla oli kova kysyntä jatkuvia sotia käyvässä Euroopassa. Aluksi eläimestä otettiin talteen vain nahka ja lihat jätettiin mätänemään. Se oli haaskaeläinten juhla-aikaa. Karjanmetsästäjien (vaquerias) määrä vähitellen väheni, kun muutamat espanjalaissuvut kahmivat valtavia maa-alueita nimiinsä ja perustivat karjatilojaan (estancias) ja samalla kaikkinainen muukin valta siirtyi näiden sukujen käsiin.

Muulien kasvattamisessa ei ollut samaa glamouria kuin karjankasvatuksessa, mutta se oli lähes yhtä kannattavaa. BA:n liejuisilla kaduilla 1750-luvulta lähtien silkissä ja sametissa keikaileva yläluokka tarvitsi paljon ajopelejä, joten muuleille oli kysyntää.

Menetetyt sukupolvet
BA:n alkuajoista lähtien monet valkoiset olivat paenneet kaupungista maaseudulle ja sekoittuneet intiaaneihin. Tällaisia yhteiskunnan marginaaliryhmiä (la gente perdida) olivat esimerkiksi vanki- ja sotilaskarkurit sekä paenneet orjat. He kehittivät oman elämäntyylinsä pampalla teurastaen villikarjaa sekä lihan että vuotien vuoksi. He pukeutuivat omintakeisiin pussihousuihin ja veitset (facónes) olivat heidän yleistyökalunaan. Heidän naisensa (chinas) näyttelivät näissä macho-maailmoissa sivuosaa kasvattaen lapsiaan pienissä majoissa, jotka eivät juuri poikenneet intiaanien vastaavista.

Vaelteleva kiertolaisväestö oli aina ärsyttänyt BA:n viranomaisia, jotka onnistumatta yrittivät saattaa gauchoelämisen luvanvaraiseksi, sitoa heidät uusiin suurtiloihin sekä kieltää heiltä veitset. Kuten eräs englantilainen matkaaja kirjoitti: "Hukkaan ovat valuneet yritykset vakuuttaa gaucholle sivistyneemmän elämän loiston ja siunauksellisuuden puolesta."

Jesuiitat
Espanjalaisen omaisuuden suojaamiseksi BA:n tuomiokapituli vuodesta 1609 tuki guaraní intiaanien lähetystyötä organisoimalla verovapaan yhteisön, jossa vuoteen 1700 mennessä oli jo yli 50 000 intiaania kasvattaen viljaa, lampaita ja tehden musiikki-instrumentteja olosuhteissa, jotka olivat parempia kuin muilla maatiloilla. Lähetysasema kärsi orjakauppiaiden monista hyökkäyksistä, minkä vuoksi kouluttivat paikallisista intiaaneista pienen vakituisen armeijan, josta vähitellen tuli Rio de la Platan alueen suurin ja tehokkain sotilaskoneisto ja se säilytti asemansa seuraavan 100 vuoden ajan.

Kun espanjalaiset luovuttivat lähetysasemat 1750-luvulla portugalilaisille, intiaanit nousivat kapinaan puolustaakseen itseään. Vasta vuonna 1768, kun jesuiitat karkotettiin Espanjan valtakunnasta, paljastui järjestelmän heikkous: pappien poistuttua johdosta eivät intiaanit olleet valmiina muutokseen, vaan häipyivät vähin äänin viidakkoon ja lähetysasemat raunioituivat.

Varakuningas
Vähitellen kruunun oli myönnettävä, että se ei pystynyt kontrolloimaan BA:ssa tapahtuvaa salakuljetusta ja että siellä rehotti korruptio ja tehottomuus. Espanja teki vuonna1776 BA:sta Rio de la Platan varakuningaskunnan pääkaupungin. Laajimmillaan tämä vapaakauppa-alue käsitti alueet nykyisestä Boliviasta Paraguayhin sekä Uruguayn. Ensimmäinen varakuningas oli alaistensa vihaama, fanaattisen uskonnollinen ja raaka kenraali Pedro de Caballos, jota pidetään viimeisenä konqistadoorina ja joka valloitti Portugalilta Colonia del Sacramenton.

Caballos nostatti porteñojen itsetunoa julistamalla, että BA on Espanjan tärkein linnake Amerikassa ja sen kehitystä on tuettava kaikin keinoin, koska siellä joko voitetaan tai hävitään koko Etelä-Amerikka.

Kaupan kasvaessa tuoden ennen näkemätöntä varallisuutta BA alkoi kiillottaa ulkoista kuvaansa. Rakennettiin päällystettyjä katuja, sairaaloita, orpokoteja ja teattereita. Espanjalaisia ammattimiehiä alkoi virrata uuteen pääkaupunkiin ja vuoteen 1800 tultaessa BA:ssa oli jo kahdeksan kirkkoja ja yksi suuri tuomiokirkko.

Omahyväiset englantilaiset matkustelijat (vakoilijat?) eivät kuitenkaan olleet kovin otettuja parannuksista, vaan kirjoittivat mm: "BA on kaukaa mereltä katsottuna vaikuttava näky. Julkiset rakennukset ja kirkkojen kupolit antavat tiettyä loistokkuutta, mikä katoaa tultaessa lähelle. "

BA oli kuuluisa surkeasta saniteettitilanteestaan. Samaa jokea käytettiin sekä vedenotto- ja pesupaikkana että nahkaverstaiden ja väestön jätevesiviemärinä. Taudit olivat hyvin yleisiä ja kadut täynnä spitaalisia ja jäniksen kokoisia rottia.

Espanja ärsytti rasittavilla uudistuksillaan ja vaurauden siivittämä itseluottamus antoi porteñoille ajatuksen katkaista siteet emämaahan. Paikalliset kreolit näkivät kruunun hallinnon virkamiesten vain sotkevan asioita.

Kun Englanti vuonna 1796 alkaneen sodan seurauksena katkaisi meritiet emämaahan ja vuotapaalit mätänivät varastomakasiineissa, päätteli väki BA:ssa, että yhdyssiteet emämaahan eivät enää olleet toivottavia. Nykyiset BA:n kadunnimet kertovat omaa tarinaansa henkilöistä, jotka kutsuivat väkeä taistelemaan kruunua vastaan. Muut kaupungit eivät juuri yhtyneet kapinaan ja vasta 70 vuoden päästä ne tunnustivat BA:n hegemonian alueella.

Englantilaiset valtaavat BA:n
BA:n asteittainen erkaantuminen emämaastaan johtui paitsi ärsyyntymisestä kruunua kohtaan myös yleisestä maailmantilanteesta. Ranskan ja Amerikan vallankumousten sekä valistuksen tuomat ajatukset, mutta erityisesti myös englantilaisen Sir Home Pophamin heiveröiset suunnitelmat tekivät tehtävänsä.

Popham komensi brittiläistä laivasto-osastoa, joka heinäkuussa 1806 oli palaamassa Etelä-Afrikasta kotiinsa. Vastoin kaikki ohjeita ja käskyjä Popham päätti vallata BA:n. Kuten kunnon britin tulee, hänkin päätteli, että ellei muukalainen käynyt kauppaa brittien kanssa vapaaehtoisesti, niin heidät piti pakottaa siihen. Kun ylämaan pojat laivatykkien tukemana valtasivat BA:a, varakuningas pakeni Cordobaan.

Popham julisti BA:n brittiläisten kauppiaiden Uudeksi Arkadiaksi ja lähetti arvokkaalla sotasaaliilla lastattuja laivoja Lontooseen. Ruokahalu kasvoi syödessä ja Lontoo lähetti massiivisia vahvistuksia BA:iin. Mutta ennen kuin ne saapuivat perille olivat porteñot ottaneet jäljelle jääneen brittiporukan vangiksi. Brittien lippu oli hirtetty Santo Domingon kirkontorniin, missä se on vielä tänäkin päivänä. Upseerit toimitettiin kauas maaseudulle, missä he saivat kalastella ja ratsastella. Vallatuilla tykeillä ja muilla aseilla porteñot järjestivät kaupungin puolustuksen uudestaan.

Brittikenraali George Whitelocke lähti viimeiselle etapilleen Montevideosta komennossaan peräti 70 laivaa täynnä kauppatavaroita, jotka oli tarkoitus myydä BA:ssa. Heikko ja päättämätön Whitelocke oli sitä mieltä, että britit olivat joutuneet espanjalaisen salaliiton eikä kansanousun uhriksi. Kaiken lisäksi hän jätti sotilaallisen tiedustelun tekemättä. BA:ssa oltiin valmiina. Britit napattiin kapeilla kaduilla ampumalla talojen katoilta musketeilla ja heittämällä käsikranaatteja ja muuta palavaa materiaalia tunkeutujien niskaan.

Brittien tappiot olivat suuret: 400 kaatunutta, suuri joukko haavoittuneita ja 2000 joutui vangiksi. Vihollinen vetäytyi Montevideoon ja Whitelocke kutsuttiin Lontooseen, missä hän joutui sotaoikeuteen. BA:ssa vietettiin suuret voiton juhlat. Luottamus omiin kykyihin oli kova, olihan voitettu mahtava vihollinen ilman Espanjan apua. Portugalilainen vakoilija raportoi kotimaahansa: "BA on tosiasiassa jo tasavalta."

Itsenäisyysliike
Karkoitetut britit jättivät BA:iin muiston halvoista tuotteistaan ja kreolikauppiaat saivat ensi tuntumaa vapaakauppaan. Nämä kauppiaat olivat etunenässä ajamassa paikallista autonomiaa ja turvaamassa saavutetut edut perustamalla omat miliisijoukot. Siten itsenäisyysaate ei oikeastaan innostanut kaikkia yhteiskuntaluokkia.

Napoleon teki Euroopassa pikku kepposiaan. Hyökkäsi mm. 1810 Espanjaan ja teki Josef-veljestään sinne hallitsijan. Koko Etelä - ja Väli-Amerikka oli myllerrysten vallassa ja Napoleon teki kaikkensa saadakseen ne puolelleen tai ainakin taistelemaan emämaitaan vastaan. Toukokuussa saapui BA:iin tieto, että Sevillan väliaikaishallitus (junta) oli kaatunut. Huippuhetki tuli 25.5.1810 kun varakuningas ja kirkon päämies totesivat, että Plaza de Mayolle kokoontuneet olivat ottaneet BA:n hallintaansa. He luovuttivat vallan kreolijuntalle (junta criolla), joka julisti hallitsevansa Espanjan kuninkaan nimissä, mutta jo 9.6.1810 annettiin täydellinen itsenäisyysjulistus Rio de la Platan alueen Tucumanin maakuntakaupungissa. Tämän vuoksi Argentiinassa vietetään kahta eri itsenäisyyspäivää.

BA vahvisti aktiivisesti hallintoaan ja miliisijoukkojaan ja välttyi siten myöhempinä vuosina espanjalaisten kostotoimilta, mitkä olivat todella verisiä esimerkiksi Venezuelassa ja Meksikossa. Argentiinassa kunnioitetaan kenraali José de San Martínia itsenäisyystaistelijana. Hän valloitti Santiagon ja Espanjan Etelä-Amerikan pääkaupungin Liman. Hän riitaantui sittemmin Simon Bolívarin kanssa, palasi takaisin BA:iin ja muutti lopulta Ranskaan Boulongeen, missä kuoli tuntemattomana 1850.

Kansalaissota
(Valitettavasti minulla ei ole kovin luotettavaa materiaalia koskien vuosia 1810 -1830. Mutta tuon esiin muutamia hajanaisia kommentteja, jotka ehkä jotenkin kuvaavat tilannetta nykyisen Argentiinan alueella.)

Sen jälkeen kun Rio de la Plata oli julistautunut itsenäiseksi useat muutkin nykyisen Argentiinan kaupungit osoittivat suurta halukkuutta tehdä samoin. Myöskään muita ei oikein viehättänyt BA:n alaisuuteen tuleminen. Kreolikauppiaat puolestaan näkivät nykyisen Argentiinan alueen suurena vapaakauppa-alueena ilman että se tuhoaisi alueellisia talouksia.

Porteñot kiirehtivät myös kauppasuhteiden käynnistämistä entisten vihollisten eli lähinä Englannin kanssa. He tiesivät Manchesterin tehtaat tuottivat villaisia ponchoja murto-osalla siitä mitä Tucumánin tuotteet maksoivat samoin Sheffieldin veitset polkisivat Jujuyn veitsien hinnat alas.

BA:n ja sisämaan eroa on usein selitetty unitaristien ja federalistien välisenä taisteluna. Unitaristit halusivat lujaa keskitetty hallintoa, jonka keskus olisi BA, ja federalistit halusivat säilyttää laajan paikallisen autonomian. Mutta kuten usein tapahtuu, kansalaissota teki näistä periaatteista merkityksettömiä. Käytännössä vahvat päälliköt (caudillos) ja paikalliset suurtilanomistajat kontrolloivat valtaa maakunnissa ja taistelivat BA:n valtapyrkimyksiä vastaan. Maakunnissa tavaksi tuli mestata tai hirttää viholliset kylän torilla.

BA yritti voittaa caudillot puolelleen tarjoamalla perustuslakia, mutta sen sijaan nämä marssivat pääkaupunkiin gauchoarmeijansa etunenässä ja riistivät vallan käsiinsä pakottaen porteñot hyväksymään federalismin.

Englantilaismielisen BA:n kuvernöörin Bernarino Rivadavia aikana 1820-luvun alku oli sisällissodassa kuitenkin verrattain rauhallista ja se oli itsenäisyyteen totuttelun aikaa. Kuitenkin ulkomaalaisten tarkkailijoiden mielestä kaduilla tapahtui suhteettoman paljon ratsu- ja vankkurionnettomuuksia, pienet lapset notkuivat kaduilla ja toreilla tupakkaa poltellen sekä mustien tanssiminen San Telmossa oli shokeeraavaa. Myös pantiin merkille, että BA:ssa oli yksi kahvila (café), joka tasoltaan ylitti vastaavat Lontoon ja Pariisin kahvilat, mutta satama-alue oli täynnä kapakoita ja bordelleja.

Tähän aikaan saapui maahan eri puolilta köyhää Eurooppaa nuoria ihmisiä, erityisesti irlantilaiset ja baskilaiset hakeutuivat kovaan paimentolaiselämään. Irlantilainen saattoi hankkia täällä suurtilalla ojankaivuussa kolmessa viikossa summan, jolla pystyi ostamaan 1500 lammasta. Kotimaassa oli tarjolla vain nälkää.

Itsenäisyyden alkuvuosina maanomistajat alkoivat rikastumaan, kun lihanjalostus kehittyi suolaamoiden (saladeros) yleistyessä. Teuraskarjasta ja -hevosista pystyttiin hyödyntämään kaikki osat ja kuunarit rahtasivat näitä vanhalle mantereelle.

Rivadavia yritti tehdä syvemmälle luotaavia parannuksia, mutta seurauksena, mutta kiihdytti näin vain sisällissotaa. Hän järkytti suurmaanomistajia ehdottamalla samansuuntaista demokratiaa pientilallisten kanssa, mitä Yhdysvalloissa oli. Sen lisäksi hän ärsytti papiston perustamalla kirkon kontrollin ulkopuolelle jäävän yliopiston sekä yleisen kirjaston, jossa oli varsinkin ranskalaisten ajattelijoiden teoksia.

Sisämaan väki nousi BA:a vastaan iskulauseenaan: "Uskonto tai kuolema". Seurasi muutaman vuoden sekasorron ja murhien aikaa, kunnes pahamaineinen suurmaanomistaja ja päällikkö (caudillo) Juan Manuel de Rosas (1793 - 1877) astui näyttämölle. Tämä "Rio Platan Galigula" oli kiistely hahmo. Toisten (porteños) mielestä hän oli julma ja verinen tyranni ja toiset pitivät häntä kansallissankarina. Hän oli johtanut miliisijoukkoja federalistien puolella BA:a vastaan jo itsenäisyyden alkuvuosina. Nyt kaaos oli kehittynyt niin suureksi, että oli unohdettava menneet ja kutsuttava hänet suojelemaan BA:a.

Rosas oli BA:n kuvenöörinä vuodesta 1829 alkaen, kunnes hänet 23 vuotta myöhemmin syrjäytettiin. Hän johti maakuntaa kuin omaa maatilaansa. Arvostelun hän vaiensi sensuurilla, pelottelulla ja karkotuksilla. Montevideossa vaikutti karkotetuista ajattelijoista muodostunut ryhmä nimeltään "Sukupolvi 37" (La Generación 37).

Koska Rosas oli lyönyt monet sisämaan maakuntien caudillot, niin tosiasiassa hän oli koko nykyisen Argentiinan johtaja. Vuosina 1832 - 1835 hän luopui tilapäisesti vallasta keskittyäkseen tappamaan intiaaneja porteñojen sijasta. Lahtireissun jälkeen hänet kutsuttiin takaisin pääkaupungin johtoon myöntämällä hänelle diktaattorin valtuudet. Kirkkoihin ilmestyi maalauksia, joissa oli mm. tekstejä: "Rosas, lain palauttaja", "Lunastajana Kristuksesta seuraava". Kouluja lopetettiin, kirjoja poltettiin ja karnevaaleja supistettiin. Änkyröivä virkamies sai herkästi yöaikaan salaisen poliisin (mazorca) yllätysvieraakseen ja aamulla hänet löydettiin kurkku auki leikattuna.

Rosasin hallintorakennus sijaitsi Palermo Parque'ssa ja sitä kutsuttiin nimellä Versailles criollo. Hän vaati ehdotonta silmänpalvontaa federalismin hyväksi. Kaikkien porteñojen piti kantaa punaista federalistien tunnusnauhaa, hänen vaimonsa piti esiintyä räikeänpunaisessa satiinipuvuissa ja hänen gauchoarmeijansa punaisissa ponchoissa.. jokainen virallinen asiakirja alkoi lauseella: "Kauan eläköön federaatio ja kuolema raakalaisunitaristeille."

Porteñojen oli siedettävä kiihtyviä caudillojen välisiä verisiä yhteenottoja sekä erinäisiä Englannin ja Ranskan kauppasaartoja, jotka oli suunnattu Rosaksen korkeita tulleja sekä BA:n tapulioikeuksia vastaan. Rosas aloitti Montevideon 12-vuotisen saarron, josta paikalliset käyttivät nimitystä "Rio Platan Troijan sota". Kun Englanti valloitti Malvinas/Falkland -saaret 1833, niin Rosa tyytyi vain lähettämään asiasta ankaran nootin Lontooseen.

Armeijan ylläpito ja jatkuva sotiminen tuli BA:n porvaristolle kalliiksi. Rosasin entinen armeijakomentaja Justo José de Urquiza suuntasi joukkonsa kohti BA:a ja monet porteñot yhtyivät kapinaan. Iäkäs diktaattori pakeni (1852) Englantiin, missä hän vietti loput elämästään (25 vuotta)

Argentiinan synty
Jatkuvista sodista huolimatta Rosasin aika osoitti, että BA pystyy olemaan maan pääkaupunki ja vuosikymmen tämän jälkeen maakunnat olivat kypsiä yhdistymään Argentiinan federatiiviseksi tasavallaksi, jonka ensimmäiseksi presidentiksi valittiin 1862 Bartolome Mitre. Lampaankasvatus ja maanviljelys saivat aikaan taloudellisen huippusuhdanteen. Argentiina omaksui uuskolonialistisen asemansa myymällä teollisuusmaihin raaka-aineitaan ja ostamalla niistä tarvitsemiaan teollisuustuotteita. Vakituiset höyrylaivalinjat Eurooppaan ja englantilaisten suursijoittajien varoin tehdyt rautatiet veivät merkittävästi maan taloutta eteenpäin.

Myös kulttuurin saralla piti alkaa tekemään nopeasti suurmiehiä, jo vaatimattomatkin kotimaiset hyvät huomioitiin. "Genaración 37" palasi maanpaosta Montevideosta ja kirjailijat ja historioitsijat alkoivat piirtää BA:n kahviloissa synkkää kuvaa Rosasin ajasta. Kuuluisin näistä oli Domingo Sarmiento, joka Rosasin loppuaikoina painoi härännahalle tyrannin vastaista "sanomalehteä". Sarmiento jakoi maailman kahteen osaan: sivistynyttä maailmaa edusti eurooppalainen ajattelu ja barbaareja edustivat caudillot, gauchot ja intiaanit. Hän näki edelleen maaseudulla vaikuttavat caudillot ja heidän ratsastavat gauchojoukkonsa uhaksi Argentiinan tulevaisuudelle.

Erillisillä gaucholaeilla säädeltiin heidän liikkumistaan, pukeutumistaan sekä juoma- ja syömistapojaan. Heillä piti olla aina mukanaan eräänlaiset kulkuluvat. Tuhansia passitettiin sotilaspalvelukseen rangaistuksena tämän luvan mukanaolon laiminlyömisestä. Sarmiento neuvosta presidentti Mitre käynnisti pienimuotoisia sotatoimia gachoja vastaan, nämä kun olivat "kaiken karvaisia nilviäisiä", jotka eivät kelvanneet muuhun kuin maan lannoitukseen. Melko nopeasti gauchot sosiaaliryhmänä hävisivät maasta ja he jäivät elämään enää vain runoudessa ihailtuina, vapaina luonnonlapsina.

Kirjailija José Hernandez valittaa 1870 kirjassaan Gaucho Martin Fierro: "Kuunneltaessa gauchon kertomusta, että hän on lain vainoamana, kovaa työtä tekevänä isänä ja rakastettuna aviopuolisona kaiken lisäksi vielä on rikollinen.."

Tällä välin araucani-intiaanit jatkoivat suurtilojen ahdistelua. Vielä niinkin myöhään kuin 1876 ne hyökkäsivät 250 km päässä BA:sta. Tämän jälkeen kenraali Julio Roca sai käskyn vallata intiaanien alueet ja tappaa jokainen vastaan tuleva pullikoiva intiaani ja häätää loput reservaatteihin. Onnistuneiden operaatioidensa ansiosta porteñot palkitsivat hänet myöhemmin presidenttiydellä.

BA:n kulta-aika alkaa
Ennen suurta laajentumista, vuoteen 1880 asti BA oli vain suuri kylä. Siellä oli kyllä pankkeja, tehtaita, kaasulaitos ja lennätin, mutta porteñojen tavat eivät olleet paljonkaan muuttuneet siitä, mitä ne olivat olleet ennen itsenäistymistä. Jokapäiväiseen elämään kuului pitkä siesta, valtava lounas kyytipoikana viinaa ja matea. Messussa ja kukkotappeluissa käytiin säntillisesti ja perhesiteet olivat lujat. Siirtolaisten mukana tuli uusia ideoita, ravintoloita, kahviloita, hotelleja, bordelleja sekä muutama ulkomaankielinen sanomalehtikin. Oltiin tulevan kulta-ajan kalkkiviivoilla.

Lähestyttäessä 1800-luvun loppua BA muuttui pölyisestä siirtomaakaupungista "Etelä-Amerikan Pariisiksi", kulttuuri- ja kauppakeskukseksi. Pampaksen hyödyntäminen toi ennennäkemätöntä vaurautta sekä myös siirtolaisvyöryn Euroopasta.

Pampaksen ottamisella maatalouskäyttöön oli Argentiinalle selkeästi suurempi vaikutus kuin 1800-luvun alkupuolen kansalaissodalla. Vehnän viljelyn buumia seurasivat lampaanlihan ja lopuksi pihvilihan valtavat tuotantomäärät. Pihviparoonien rikastumiselle ei ollut rajoja. Heidät saattoi lukea samaan kastiin Teksasin öljy- ja Brasilian kumimiljardöörien kansaa.

Lihan säilyminen oli ongelma, mutta 1876 otettiin käyttöön mullistava keksintö, jäähdytetty höyrylaiva. Näin pihviliha saatiin tuoreena sotia käyvän Euroopan kyltymättömille markkinoille eikä rahan tulolla ollut mitään rajoja.

Siirtolaiset tulevat
Työvoimaa tarvittiin valtavat määrät, jotta talousbuumia voitiin ylläpitää. Ennen vuotta 1880 ulkomaalaisia työläisiä ainoastaan tihkui maahan, sen jälkeen niitä hyökyi maahan. Suurin osa siirtolaisista oli pohjoisitalialaisia talonpoikia ja sitten tulivat espanjalaiset. Lähes kaikki maksoivat Atlantin ylityksensä itse ja matkustivat 3- luokassa sullottuna kannen alle ja taistellen merisairautta ja ruokamyrkytystä vastaan. Monet tulivat pennittöminä tietäen ainoastaan, että kolmen viikon työllä pystyi peittämään matkakustannukset. Uutiset nopeasta rikastumisesta levisivät noeasti.

Tulijoiden ensikosketus BA:in oli viiden vuorokauden vapaa majoitus karmeassa siirtolaishotellissa, joka oli ollut aikoinaan hevostalli ja sitten muutettu vankilaa muistuttavaksi betonikasarmiksi. Kaikki joilla vähänkin oli mahdollisuutta yrittivät hankkia majoituksen muualta. Vuosisadan vaihteessa järjestelmää parannettiin siten, että laivan saapuessa työläiset siirrettiin samana päivänä Retiron asemalle ja sieltä suoraan pampalle.

Mutta toisin kuin USA:ssa, täällä siirtolaisilla ei ollut oikeutta ostaa omaa maatilkkua. Suurtilalliset (estancieros) kieltäytyivät lohkomasta valtavia maatilojaan piittaamatta laeista, jotka kontrolloivat valtavien omaisuuksien keskittymistä. Jopa Rocan "aavikon valloitus" -ohjelma, jonka puitteissa myytiin maata enintään 40400 ha/henkilö, valui kaikkein rikkaimmille porteñoille siten, että he käyttivät tekaistuja nimiä ostajina.

Siirtolaisille sen sijaan tarjottiin 2-vuotista vuokrasopimusta pampalla, minkä jälkeen tuli lähtö siitä paikasta. Maanomistaja tarjosi siemenet ja työkalut, vuokralainen työvoimansa. Vuokralaiselämä oli kovaa ja yksinäistä. Lähimpään kaupunkiin oli yleensä matkaa noin 50 km, joten jalkapelillä sinne ei kovin usein tehnyt mieli lähteä. Koska vuokrakausi kesti vain kaksi vuotta, ei vuokralainen rakentanut pysyvää taloa, vaan asui olkimajassa lampaantaljan ajaessa oven virkaa.

Vuokralaisen ainoa sosiaalinen kontakti ulkomaailmaan saattoi olla kauppa (pulpería), joka yleensä sijaitsi jokin rautatieaseman yhteydessä. (Meksikolainen sana pulquería tarkoittaa paikkaa, missä otettaan [pulque]viinaa.) Kauppa toimi samanaikaisesti pienimuotoisena kapakkana, kukkotappeluareenana ja pelipaikkana. Alueella ei ollut teitä, mutta sieltä saattoi löytyä kirkko, koulu ja jopa lääkäri.

Ei ollut mikään ihme, että valtava osa siirtolaisista jäi tai päätyi BA:iin sekä myös muihin rannikkokaupunkeihin. Töitä mentiin tekemään monasti vain sesonkiaikaan eli kylvö- ja korjuuaikaan ja muulloin yritettiin etsiä töitä lihanpakkaamisesta, rautateiltä ja palvelualalta. Menestyneiden työläisten muodostama keskiluokka 1900-luvulla koostui kauppiaista, pankki- ja muista virkailijoista sekä pienteollisuuden harjoittajista.

Suurtilalliset olivat niitä, jotka keräsivät taloudellisen buumin tuomat voitot. He asuivat pääkaupungin linnamaisissa taloissaan ja pitivät loistohuviloita Tigressä ja Mar de Platassa. Euroopassa tulikin yleiseksi sanonta "rikas kun argentiinalainen", kun tarkoitettiin todella rikasta ihmistä.

Rikkaat suurtilalliset muodostivat 200 perheen suljetun eliittiryhmän, jonka käsissä oli tiukasti koko pankki- ja liiketoiminta sekä politiikka. He olivat kasvaneet eristyksissä, opiskelleet Euroopassa ja kosmopoliitteja. He muovasivat BA:n omien mieltymystensä mukaiseksi. Kääntöpuolella oli sitten valtava määrä köyhiä ihmisiä, joihin neekeriväestö lukeutui poikkeuksetta.

BA muutoksen kourissa Porteñot juhlivat 100-vuotista itsenäisyyttä 1910 ollen vakuuttuneita siitä, että pihviä, vehnää ja lampaita riittää hamaan tulevaisuuteen asti. Joku kirjoitti, että "elämme loiston päiviä, paremmin kuin paljon toitotetulla Perikleen vuosisadalla ja paremmin kuin renessanssikaudella. BA oli Amerikan toiseksi suurin kaupunki heti New Yorkin jälkeen. He olivat varmoja, että pampaksen vallankumous oli pääkaupungissa pysyvä olotila.

BA yritti peittää espanjalsperäisen siirtomaailmapiirin matkimalla kaikessa ranskalaisuutta. Plaza de Mayor, joka oli ollut roskainen markkinapaikka, putsattiin ja sai peitokseen vihreän nurmikon. Casa Rosada rakenttiin laajennettuna loppuun. De Garay'n 1500-luvulta peräisin oleva asemakaava hylättiin ja kadut levennettiin avenueiksi. Jakarandat reunustivat ruotsalaisesta marmorista tehtyjä kävelykatuja, joissa ranskalaistyylisissä kahviloissa voi istuskella ja puhua viisaita. Palermo Parque uudistettiin ja Avenida 9 de Junio rakennettiin samanlaiseksi kun Champs-Élysée. Retiro ja Constitución -rautatieasemat ovat kuin Lontoosta ja Liverpoolista siirrettyjä.

Sähkökäyttöiset raitiotievaunut ja taksiautot ajoivat hevoset raviradoille. Maanalainen avattiin 10 vuotta myöhemmin kuin New Yorkissa ja kun insinöörit olivat kehittäneet sellaisen asfaltin, joka ei sulanut auringonpaisteessa, saattoi ladyt ajatuttaa itseään autoillaan tasaista kyytiä pitkin bulevardeja butiquesta butiqueen. Kaupunginosat vakiinnuttivat ilmeensä ja piirteensä.

Radikalismi nostaa päätään.
Man talous ja poliittinen valta li oligarkian käsissä. Muodollinen demokratia oli järjestetty siten, että he saattoivat valita presidentin ja kongressin omasta piiristään. Asioiden hoito tapahtui korruption ja rahan voimalla.

Ensimmäinen oligarkiaa vastustava liike "La Unión Civica" perustettiin 1880. Se koostui yliopiston opiskelijoista ja opettajista sekä joistakin edistyksellisistä keskiluokan edustajista ja tehtyään epäonnistuneen vallankumousyrityksen 1890, muutti se nimekseen "La Union Civica Radical.", jonka johtoon tuli huono puhuja, ujo, sisäänpäinkääntynyt, diktatorinen ja loistava organisaattori Hipolito Urigoyen. Hänen johdollaan puolueesta tuli aikaa myöten maan valtapuolue ja ensimmäinen presidentti (1910-1914) puolueesta oli Roque Sáenz Peña. Urigoyen vaati yksinkertaisesti vain vapaita vaaleja (miehille).

Vaalivoitostaan huolimatta puolue pystyi tekemään aitoja uudistuksia lähinnä vain yliopistomaailmassa ja vanhat rakenteet yhteiskunnassa säilyivät lähes ennallaan. Syntyi lakkoja, jotka puolue murskasi. Tästä taas seurasi, että anarkistiset solut saivat entistä enemmän jalansijaa köyhälistön ja marginaaliryhmien piirissä. "Traagisella viikolla" (La Semana Trágica) 1919 oikeistolaiset ääriaktivistit riehuivat pääkaupungin slummeissa etsien "bolsekieja". Kolme vuotta myöhemmin Urigoyen määräsi armeijan hajottamaan lampaankasvattajien lakon Patagoniassa, minkä yhteydessä suoritettiin monia teloituksia.

Maailmansotien välinen aika
BA:sta tuli kultuurin osalta 1920-luvulla latinalaisen Amerikan Mekka. Kirjailijat ja runoilijat pääsivät maan maineeseen ja boheemit kerääntyivät hienostokahviloihin matkimaan viimeisiä Pariisin hullutuksia kuten kokaiinin käyttöä. Myös nudismi oli eräs sen ajan uusi villitys. Tähän aikaan osuu myös tangon kulta-aika, joka on oma juttunsa.

Lähes seniili Urigoyen valittiin vielä 1928 uudestaan presidentiksi. New Yorkin pörssiromahduksen heijastuksia ei osattu mitenkään eliminoida ja laman vaikutus iski täydellä voimalla myös Argentiinaan eikä radikaalipuolue ei pystynyt kontrolloimaan ollenkaan tilannetta.

Eurooppa eli radikaalien aatteiden ja suurten kansanjohtajien (diktaattorien) alkuaikaa. Stalin, Hitler, Mussolini ja muut pienemmät kihot olivat hyvänä esimerkkeinä siitä, miten maata voitiin tehokkaasti johtaa. Syyskuun 6. päivänä 1930 kenraali José Uriburun joukot valtasivat presidenttipalatsin (Casa Rosada) ja parin vuoden kuluttua antoi presidenttiyden konservatiivisille kannattajilleen. Valta väestö kutsui1930-lukua "kunniattomaksi vuosikymmeneksi" (la decada infame). Oligarkia jatkoi siit, mihin se oli 1890-luvulla jäänyt. Sitten vähän myöhemmin astui kuvaan eversti Juan Domingo Peron, 1930-luvun Argentiinan sotilasattasea Roomassa.

Molempien maailmansotien aikana Argentiina toimitti ruokaa kaikille sotiville osapuolille. Roberto Ortizin konservatiivinen koalitiohallitus aloitti toiminta 1938, mutta joutui kolmen vuoden kuluttua antamaan ohjat edistyksellisempänä pidetylle konservatiiville Augustín Justolle. Seuraavana vuonna tämä kuitenkin kuoli teatterissa saamaansa sairauskohtaukseen ja varapresidentti Ramón Castillon piti johtaa kausi loppuun (1944). Heinäkuussa 1943 kenraalit Arturo Rawson, P.P. Ramiréz ja Edelmiro Farrell komensivat BA:n ulkopuolella olevasta Campo de Mayon kasarmeilta parlamenttitalolle ja syrjäyttivät Castillon. Eversti Perón oli alusta lähtien tämän kaappauksen yksi tärkeimmistä suunnittelijoista ja joukkojen komentajista.

Perónin aika
Varhaisessa vaiheessa Perón nimitettiin työministeriksi ja tässä virassa hän alkoi kerätä valtaa ja suojaa vailla olevien ja ammattiliittoihin kuulumattomien työntekijöiden kannatusta. Hän käynnisti lakiuudistuksia, jotka hyödyttivät työntekijöitä, ja myöhemmin ulotti toimintansa myös sosiaalisten olojen parantamiseen. Pätevä eversti sai kenraaleilta myös sotaministerin salkun (1944) ja nimitettiin varapresidentiksi 1945, joten todellinen valta alkoi vähitellen olla hänellä.

Perón teki entistä enemmän toimia, jotka olivat työläisten mieleen. Hänestä tuli siten heidän oma caudillonsa. Kaiken lisäksi hänen seurusteli vakituisesti kuvankauniin alemmasta luokasta lähtöisin María Eva ("Evita" Duarten kanssa. Pikkukaupungin poika Perón ja entinen tanssija Evita olivat elävä esimerkki siitä, ettei tarvinnut olla syntyisin hyvästä perheestä päästäkseen huipulle. Piti olla älykkäämpi, vahvempi ja suurempi kuin muut.

Vuosi 1945 oli pariskunnan kannalta haasteellinen. Perón käynnisti toimenpiteet ammattiliittojen katto-organisaation muodostamiseksi. Hallitseva luokka katsoi karsaasti Perónin huseeraamista ja kansansuosiota sekä vaati sotilashallitusta tekemään asialle jotakin. Sotilashallitus erotti ministerinsä ja passitti tämän lähellä BA:a olevaan sotilasvankilaan pienelle saarelle.

Sotilashallitus oli laskenut väärin ja 17.101945 Perón palasi hänelle uskollisten armeijajoukkojen johdossa BA:iin ja noin 300 000 kannattajaa kokoontui Plaza de Mayolle juhlimaan. Muutamaa päivää myöhemmin vietettiin Perónin ja Evitan häitä.

*********** Peron Tarkemmin
Juan Perón (8.10.1895 – 1.7.1974; 78v)
avioliitot: Aurelia Tizón (1929-1938); Eva Duarte (1945-1952); Isabel Martínez (1961-1974)

Presidentti Ramón Castillon seuraajaehdokas, konservatiivisen hallituksen pääministeri, maan sokeriteollisuuden suuromistaja ja Saltan maakunnan kuvernööri oli suurmaanomistaja Robustiano Patrón Costas. Tämä hallitus ei ollut sotilaiden mieleen ja nämä syrjäyttivät Castillon kesäkuussa 1943. Puolustusministerin ensimmäisenä sihteerinä sotilashallituksessa toimi eversti Juan Peron, josta myöhemmin tuli myös työvoimaministeri, missä tehtävässä hän onnistui yhdistämään sosialistit ja syndikalistit työväenliitoksi saaden nämä sotilashallituksen taakse.

Tammikuussa 1944 oli Andien vuoristossa valtava San Juanin maanjäristys, jossa yli 10 000 ihmistä menehtyi. Peron sai tehtäväkseen huolehtia hallituksen avustus- ja jälleenrakennustoimista. Hän onnistui tehtävässään. Osa-apuna lienee tosin ollut kukoistukseen noussut filmiteollisuus, joka saattoi Peronin osuuden yleiseen tietoisuuteen ehkä jopa totuutta parannellen. Samaan aikaan radio piti huolen siitä, että Peronin ja Eva Duarten (Evita) kuhertelu oli päivänpolttava puheenaihe.

Tammikuussa 1944 sotilasjuntta katsoi maalle edulliseksi katkaista diplomaattiset suhteet akselivaltoihin ja julisti maaliskuussa 1945 niille sodan. Peron ehti kahmia itselleen tänä aikana varapresidentin, puolustusministerin ja työvoimaministerin salkut. Peron piti 18.9.1945 konservatiivista oppositiota ärsyttävän puheen, minkä seurauksena hänet erotettiin hallituksesta ja pidätettiin 9.10.1945. Mutta kansan alkaessa liikehtiä hänet vapautettiin jo 17.10.1945 eikä vähäisenä tekijänä ollut hänen kihlattunsa Evita, joka osasi käyttää valtavaa kansan suosiotaan hyväkseen.

Seuraavat presidentin vaalit olivat 24.11.1946, jolloin Peron radikaalipuolueen tuella voitti vaalit. Peronin hallinnon alkuaika oli lakkoherkkää aikaa, mutta maa selvisi jotenkuten ja teollisuuskin kehittyi ja rautateitä rakennettiin. La Nacion ja Clarin –lehdet noudattivat ankaraa itsesensuuria ja pysyivät hengissä sensuurin kourissa. Monet kulttuurihenkilöt joutuivat tänä aikana vankilaan tai maanpakoon. Tunnetuimpia olivat pianisti Osvaldo Pugliese sekä Evitan kilpailija näyttelijätär Libertad Lampargue.

Peronin mielestä Mussolini oli vuosisadan suurmies. Argentiinasta tuli toisen maailmasodan jälkeen natsirikollisten tärkein turvapaikka. Evitan veljellä Juan Duartella oli sormensa pelissä tässä hommassa. Esimerkiksi Erich Priebke tuli Argentiinaan 1947, Josef Mengele 1949 ja Adolf Eichmann 1950. Vastapainona voidaan myös todeta, että Peron salli myös juutalaisten siirtolaisten saapua maahan.

Vuodet 1948-50 olivat Argentiinan taloudessa kovaa aikaa. Esimerkiksi peso menetti arvostaan noin 70 % ja ostovoima aleni noin 20%. USA kiukutteli, kun Argentiina yritti tulla omavaraisemmaksi ja itsenäisemmäksi taloudessa. Maailma oli silloin hyvin 2-napainen eivätkä USA:n antikommunistilait helpottaneet Argentiinan tilannetta. Viimeinen naula Peronin hallinnon arkkuun oli, että Argentiinan vienti suljettiin Marshall-avun ulkopuolelle, jolloin Kanadasta tuli Eurooppaan vietävien vehnän päävientimaa Argentiinan sijaan. Näin Trumanin hallitus auttoi Peronin kaatumista merkittävästi.

Peron valittiin 11.11.1951 toiselle kaudelle yli 30% marginaalilla. Evita oli siinä vaiheessa kuoleman sairas. Toisen kauden virkaanastujaistilaisuus oli kesäkuussa 1952 ja 26.7.1952 Evita kuoli. Maan taloudellinen tila oli surkea, kauppavaje ylitsepääsemätön ja työväenpuolueet taipumattomia neuvottelemaan tilanteen ratkaisemisesta. Plaza de Mayolla terroristit räjäyttivät 15.4.1953 pommin, joka tappoi 7 ja haavoitti 95 ihmistä. Maan kirkko käytti Peronista nimitystä diktaattori. Paavi Pius XII julisti 15.7.1955 Peron kirkonkiroukseen ja seuraavana päivänä, kun Peron puhui kansanjoukolle Plaza de Mayolla laivaston suihkuhävittäjät pudottivat sinne pommeja. jotka tappoivat 364 ihmistä. Tämä on ainoa ilmaisku, mitä Argentiinan ilmavoimat ovat historiansa aikana omalla maaperällään tehneet. Tämä johti pari kuukautta myöhemmin sotilaskaappaukseen.

Revolución Libertadora
Sotilasvallankumous Juan Domingo Perón ’a vastaan Argentiinassa tapahtui syyskuun 16 päivänä 1955. Peron oli valittu presidentiksi vuosina 1946 ja 1949 sekä poikkeuslailla 1952. Tänä aikana häntä olivat tukeneet erityisesti työväenpuolue, puolustusvoimat sekä katolinen kirkko.

Taloudellinen tilanne, hallituksen toimenpiteet ja Peronin henkilöpalvonta muuttivat tilanteen. Oppositio syytti hallitusta erityisesti toisinajattelijoiden kohtelusta. Kirjailijat, taiteilija, poliitikot ja monet muut älymystön edustaja joutuivat painostuksen kohteeksi tai karkotettiin maasta. Vuonna 1954 kirkko teki pesäeron Peronin kanssa ja ryhtyi tämän vastustajaksi. Peron puolestaan poisti kirkolta sen etuoikeuksia, mikä lisäsi vastakkaisasettelua.

Vuoteen 1955 mennessä Peron oli menettänyt suuren osan kannatuksestaan puolustusvoimissa, jossa juoniteltiin yhdessä Radikaalipuolueen ja Sosialistipuolueen kanssa. Corpus Christi –tilaussudessa 14. kesäkuuta 1955 katolinen piispa hyökkäsi peronismia vastaan saaden aikaan mielenosoituksia. Kaksi päivää myöhemmin laivaston lentokone pommitti Buenos Airesin Plaza de Mayoa haavoittaen ja tappaen satoja. Kostoksi ääriperonistit polttivat useita kirkkoja seuraavana yönä.

Sotilasvallankumous tapahtui 16. syyskuuta 1955. Kenraali Eduardo Lonardi, kenraali Pedro E. Aramburu ja amiraali Isaac Rojas syrjäyttivät Peronin, joka sai turvapaikan Paraguaysta. Lonardi otti vastaan prsedentin tehtävät 23.9.1955 ja virkaanastujaispuheessaan Casa Rosadan parvekkelta sanoin mm. entisen presidentti Urquisan sanoin, ettei taistelussa ollut voittajia eikä voitettuja (ni vencedores ni vencidos) .

Peronistien puolue pysyi syrjässä politiikasta aina vuoteen 1973 asti, jolloin Peron palasi valtaan.

Yleiset vaalit pidettiin 11.3.1973 ja koska Peronilta oli kielletty osallistuminen näihin vaaleihin hänen kätyrinsä Hector Campora valittiin presidentiksi ja astui virkaan 25.5.1973. Kesäkuun 20. päivänä Peron palasi 18 vuoden maanpakolaisuudesta ja Campora erosi tehtävästään ja Peron otti vastaan presidentin viran kolmannen kerran ja hänen uusi vaimonsa Isabel tuli varapresidentin virkaan. Peron kuoli sydänkohtaukseen 1.7.1974 ja Isabelasta tuli presidentti. Hän teki myönnytyksiä sotilaiden suuntaan, mutta nämä syrjäyttivät hänet 24.3.1976 ja aloittivat ns. likaisen sodan (guerra sucia 1976-83). Hallitusta johtivat kenraalit Jorge Rafael Videla (1976-81), Roberto Viola ja lopuksi Leopoldo Galtieri. Arviolta 30 000 argentiinalaista katosi likaisen sodan seurauksena. Tämä sota oli yksi haara Chilen presidentin Augusto Pinochetin johtamaa ”Operaatio Condoria”.

Sotilasdiktatuuri, 2818 päivää

Argentiinan sotilasdiktatuurin jälkeinen presidentti Raul Alfonsin kuoli noin kaksi viikkoa sitten 82 vuoden ikäisenä. Argentiinassa vallitsi sotilasdiktatuuri 24.3.1976 – 10.12.1983 välisen ajan. Tämä sortokausi on osa Chilen diktaattorin Augusto Pinochetin johtamaa salaista koko Etelä-Amerikkaa koskevaa operaatio Condor’a.

Sotilasdiktatuurin aikana tango eikä myöskään muukaan kulttuuritoiminta voinut hyvin. Kaikki julkiset tilaisuudet olivat salaisen poliisin jatkuvan tarkkailun alla ja herkästi sen agentit kolkuttivat ovelle, jos oli osallistunut johonkin aivan asialliseen tilaisuuteenkin. Kansa siis pysyi kotona varmuuden vuoksi. Esimerkiksi häihin piti hakea viranomaislupa. Arvata saattoi, että jossakin lähellä myös juntan agentit luurasivat. Monet tangon taitajat pakenivat vapaaehtoisesti maasta ja se lienee yksi syy, miksi muualla maailmassa pienehkö tangobuumi oli havaittavissa.

Sortokauden jälkeen tango saavutti hieman suosiota laantuakseen vuosituhannen vaihteessa uudelleen. Syynä on raha tai paremmin ehkä globalisaatio. Juntan aikainen tanssimattomuus näkyi jälkikasvussa. Tuli muutaman vuoden aukko, johon kaupalliset globaalipopparit iskivät omilla tuotteillaan kuten rockilla. Kuvaavaa on, että nykyisinkin Buenos Airesin noin sadasta radiokanavasta vain yksi soittaa tangoa.

Sotilasjuntan jälkeen valittiin demokraattisilla vaaleilla Raul Alfonsin presidentiksi, jota tointa hän hoiti vuosina 1983-89. Tämä pidetty ja kunnioitettu ’Demokratian isäksi” kutsuttu herra kuoli 25.3.2009 82 vuoden ikäisenä ja haudattiin 3.4.2009 saattojoukon väkimäärän noustessa noin 70 000. (Juan Domingo Perón’a oli vuonna 1974 saattamassa lähes miljoonaan ihmistä.) Alfonsin pisti ensin töikseen 15 sotilasjuntan johtohenkilöä tuomioistuimen eteen. Syytteistä ei olut pulaa. Hän oli kantava voima Etelä-Amerikan Mercosur kauppajärjestön luomisessa.