TANGO LA MEZCLA MILAGROSA(1917-1956), 2007, Carlos Mina, psykologian professori

Tango – ihmeellinen sekoitus ISBN 978-950-07-2814-0 (Käännös 20.8.2012 alkaen)

1§ Johdanto (ss. 29-35)


Koko läntistä maailmaa on koetellut vuosien 1850 – 1950 välillä voimakas siirtolaisuus. Argenttina on ollut ylivoimaisesti suurin siirtolaisten vastaanottaja suhteessa paikalliseen asukaslukuun. Edellä mainittujen vuosien aikana maan pääkaupunkiin, Buenos Airesiin, asettui suuri määrä ulkomailta tulleita siirtolaisia ja vain murto-osa oli maalta muuttajia omista maakunnista. Muuttoliike aiheutti valtavia sosiaalisia järjestelyjä ja Buenos Airesin kollektiivisen identiteetin synnytystuskia.

Moderni Buenos Aires alkoi rakentua keskenään taistelevista kulttuureista ja etnisistä palasista, joille uudessa yhteisössä oli ominaista tuska menetetystä. Ulkomailta tulleet haikailivat vanhaa kotimaataan, maalta tulleet kotiseutuaan pampasta ja kaupungin alkuperäisväestö itki voimakasta muutosta ja vanhojen arvojen, kuten elämänmuotojen ja arkkitehtuurin, menetystä.

Näiden radikaalien muutosten vuoksi voidaan hyvällä syyllä puhua Buenos Airesin uudesta perustamisesta, vaikkei tarkkaa ajankohtaa voidakaan määrittää. Väestörakenteen muutos oli katastrofaalisen suurta aiheuttaen pysyvän muutoksen niin geneettisessä rakenteessa kuin ajattelussakin.

Toinen toistaan seuraavat siirtolaisaallot taistelivat keskenään 'uppoavan laivan pelastusrenkaista'. Toisin sanoen tämä olisi saattanut merkitä verisiä kiistoja eri etnisten ja kulttuuriryhmien välillä. Kuitenkaan noilta ajoilta ei ole arkistoitu kovin vakavista yhteenotoista.

Buenos Airesin ulkomailta ja maaseudulta tulleiden kotiuttamis- ja sopeuttamisprosessi onnistui erinomaisesti verrattuna esimerkiksi New Yorkin etnisten kortteleiden keskinäisiin väkivaltaisuuksiin ja niiden olemassa oloon edelleen nykypäivänä tai satojen tuhansien venäläisten siirtolaisten massamurhaan Balkanilla.

Turha yrittää edes kieltää, etteikö maa olisi edelleen kehittymätön, mutta on syytä korostaa niitä monenmoisia ja valtavia siirtolaisten aiheuttamia muutosryntäyksiä ja sosiaalisia paineita. Vain tangolla oli riittävästi potentiaalia ilmaista näitä ongelmia ja helpottaa sekoittumista.

Argentiinan väkiluku vuonna 1869 oli 1,7 miljoonaa, joista 1,5 oli maassa syntynyttä alkuperäisväestöä. Runsaat 50 vuotta myöhemmin siirtolaisia oli 7 miljoonaa, joista ajan mittaan kuitenkin noin 3 miljoonaa palasi takaisin entiseen kotimaahansa. Buenos Airesin asukkaista 1895 oli 7% ulkomaalailla syntyneitä ja 20 vuotta myöhemmin 50% ja koko maassa vain 30% oli syntynyt Argentiinassa. Valta ja media oli kokonaan oligarkeilla, joista käytettiin nimitystä 80-luvun sukupolvi (1880). Siirtolaisilla ei ollut mitään poliittisia oikeuksia.

Ensimmäiset suuret muuttoaallot osuvat yhteen oligarkien vallan huipun kanssa, mutta uusi tilanne murensi asteittain tämän vallan siirtäen kulttuurin kehityksen painopisteen osoittamaan suuntaa, joka nyt on vallalla yhteiskunnassa. Kulttuureista juontuvia sosiaalisia perustyyppejä on monia, kuten kovapintaiset gauchot, ilmiantajat, kaupungista paenneet, tuotantoelämästä syrjäytyneet, huonoon tilaansa alistuneet, haikailijat, yksinkertaiset puurtajat, yhtenäisyyteen taipuvat ja edistykseen uskovat.

Kun ihmisten olosuhteet ja ympäristö muuttuivat näin dramaattisesti, niin se pakosta toi nopeasti mukanaan yhteiskuntaan fyysisiä rakenteita ja symboleja. Syntyi uusia elämisen ja käyttäytymisen malleja sekä uusia ihanteita. On selvää, että nämä prosessit aiheuttivat ihmisille tuskaa, koska mikään järjestelmä ei pitänyt heistä huolta. Vastustus, inho, viha ja katkeruus toisia kohtaan oli suurta. Esimerkiksi on paljon lennokkaita kertomuksia ylemmän luokan muukalaisvihasta, jonka käytännön merkitys yhtenäistymisprosessin alkamiselle jäi vähäiseksi.

Yksinkertaistaen kansakunta organisoitui kahdella akselilla: poliittisella ja sosiaalisella. Poliittinen kehitys sopi sosialisteille, anarkisteille ja ammattiliitoille. Nämä organisoivat ensimmäiset taistelut kohdistuen vallanpitäjiin, jotka eivät tietenkään halunneet valtaansa jakaa. Tämä johti radikaali- ja peronistipuolueiden syntyy, tosin eri aikoina historian saatossa. Kumpikin puolue onnistui taistelemalla ajamaan eri yhteiskuntaluokkien ja -sektoreiden etuja. Toisin sanoen nämä puolueet toimivat yhteiskunnassa heikkojen ihmisten puolestapuhujina. Prosessi oli kaikkea muuta kuin yksinkertainen ja rauhallinen ainakin sen perusteella, mitä historia tietää kertoa erimielisyyksistä ja konflikteista.

Jako poliittiseen ja sosiaaliseen ympäristöön on paikallaan, koska tango osoittautui tehottomaksi välineeksi välittää poliittista ideologiaa. Tämä ei johdu yrityksen puutteesta, sillä on rekisteröity yli 400 sellaista tangoa, joiden aiheena on politiikka. Ne eivät jääneet yleisön tietoisuuteen tai suosioon. Instrumentaalisovitus ”Union Civica” -tangosta on yksi sellainen, joka on säilynyt orkestereiden ohjelmistossa ja joidenkin ihmisten muistissa.

Yleensä tangoissa ei siis puhuta politiikkaa. Sellaiset aiheet kuin uskonto, rotu, kansallisuus ja jalkapallo ovat tangon ulkopuolella. Myöskään tangossa ei käsitellä kysymyksiä, joissa ihmiset on jaettu erilaisiin vastakkain asettuneisiin ryhmiin.

Tango ei siis koskettele poliittisia aiheita eikä sen avulla hoideta puolueasioita, vaan sillä ensisijaisesti hoidetaan inhimillisiä ongelmia. Oltaessa kasvokkain kansallisten, maanosien, maantieteellisten, perhekeskeisten, kielellisten ja etnisten ongelmien ja murtumien kanssa taannehtivasti kerätään ja korjataan tangon avulla palasista taas ehjä kokonaisuus puolustamalla luokkien laillisia oikeuksia.

Edellä oleva ei tarkoita, että tangolle olisi vierasta edustaa demokratiaa, koska tango alkoi 'puhua' siitä vuodesta 1917 alkaen eli vuosi sen jälkeen, kun ensimmäinen vapailla vaaleilla valittu hallitus aloitti toimintansa. Tango lopetti 'puhumisensa' 1956, kun sotilasjuntta kaappasi vallan. Tuntuu siltä, kuin suuret demokraattiset syklit olivat antaneet vapautta niin paljon, että tangolla oli mahdollisuus muokata ihmisten keskinäisiä konflikteja.

Argentiinassa puhutaan neljästä myytistä: Yrigoyen, Perón, Eva Perón ja Gardel. Näistä kolme ensimmäistä saivat osakseen opposition vihat. Heidän toimintansa kyseenalaistettiin, heitä solvattiin eivätkä he saaneet anteeksi virheitään. Vain Gardelille annettiin anteeksi, myös hänen sympatiansa konservatiiveja kohtaan.

Gardel -kultti vaikutti yleisellä tasolla ja oli esimerkki väitteestä, että politiikka jakaa kansaa segmentteihin kun taas tango yhdistää ja tasoittaa eroavuuksia. Gardelille politiikka ei ollut henkilökohtaisesti tärkeää, niin kuin se ei ollut myöskään Puglieselle, Manzinille, Dicépololle tai Cátulo Castillolle. Gardelille oli tärkeää vain tango ja hänen asemansa siinä maailmassa. Argentiinan historiassa Gardel oli ensimmäinen suuri kertoja, jota kansa tarvitsi. Hän lauloi myyttisiä kertomuksia ja kun hän kuoli myyttisesti, hänestä itsestään tuli myytti, jonka elämän pahimmat karikot unohdettiin.

Politiikan ulkopuolella oli muutamia muita asioita, jotka edesauttoivat keskiluokkaisten siirtolaisten yhteensulautumista ja sopeutumista. Tällaisia olivat kauempana keskusta sijaitsevat asuntoalueet, pakollinen ja ilmainen kansakoulu sekä tietyt ilmaisutaiteen lajit kansankulttuurin alalla.

Tangon ohella 1-näytöksinen sainete -komediateatteri oli siirtolaisille henkireikä konfliktien purkamisessa. Teatteri oli kansallinen näyttämö, joka veti puoleensa lähinnä intellektuelleja, kun taas tango oli suosiossa koko väestön keskuudessa ja sen lisäksi se oli tehokkaampi kuin teatteri.

Fernando Assuncão sanoo tangon ja muiden taideilmaisumuotojen keskinäisestä suhteesta seuraavasti: ” Teatteri oli side, sainete oli sen arvokas liittolainen, ajattelu oli oppineisuutta, mutta tango oli yhteinen kieli, joka suuressa määrin oli kaikkien lapsi, vaikka eliitti haukkuikin sitä äpäräksi.”

Tango vaikutti tajuntaan ja tunteisiin. Sen kertomukset eivät tuoneet julki siirtolaisuuden eivätkä sosiaalisten sopeutumisen ongelmia, vaan pohjimmiltaan jäsenteli näitä konflikteja. Löytyy muutamia tangoja, kuten ”La Violeta” ja ”Giuseppe el Zapatero”, jotka käsittelevät suoraan siirtolaisteemaa, mutta tämänkaltaiset tangot olivat pienenä vähemmistönä sanoituksissa.

Tangon avulla voitiin tuulettaa henkilökohtaisia ristiriitoja, jotka olivat syntyneet kulttuurien ja sosiaalisten olosuhteiden törmäyksessä. Sanoitukset auttoivat sopeutumaan siirtolaisuuden murrokseen ihmisten välisissä keskinäisissä kamppailuissa. Vuosia myöhemmin Johan Gelman runossaan ”Mietelmiä” (Pensamientos) tehnyt onnistuneen yhteenvedon: ”.. olen kotoisin kaikkein monimutkaisemmasta latinoeurokosmopoliittiurbaanista ja kreolijuutalaispuolalaisgallialaisesta maasta ..”

Tango oli seurausta sekoittumisesta. Tätä mieltä ovat useimmat ne, jotka ovat seuranneet tangon kulkua läheltä. Mutta se ei ole pelkästään siirtolaisuuden aikaansaama passiivinen sivutuote, vaan aktiivinen väline, joka tarjosi selkeää apua maahanamuuttajien sopeuttamiseen uuteen isänmaahansa. Buenos Airesin ja Montevideon työläiskaupunginosissa 1800-luvun lopussa ensimmäiset tangot kokosivat yhteen niin espanjalaiset, kreolit kuin neekerit ja tämä tapahtui ilotalojen varsinaisen toiminnan ohessa. Näistä sosiaalisesti marginaalisista oloista tango aloitti vaelluksensa ja valloitti vähitellen laajan yleisönsä.

Blas Matamoro sanoo asian näin: ”Rio de la Platan alueen alempien luokkien paine paremmasta yhteiskunnallisesta asemasta ja aristokraattisen luokan nurkkakuntainen vastustus onnistuttiin sopimaan .. siten radikalisteista tuli liberaalinen puolue, tango omaksui rauhallisempia piirteitä ja säilyi alueella menetettyään primitiivisimpiä piirteitään .. suljettujen piirien vähittäinen häviäminen alueelta, tango ylitti keskiluokan rajat ja vähitellen se valtasi korttelikahvilat ja niiden asiakkaat.”

Käytettävissä olevien selvitysten mukaan, Matamoro mukaan lukien alueen alkuperäiset aristokraatit kävivät ahkeraan ilotalossa, missä he oppivat tanssimaan tangoa. Ylemmän luokan edustajien tangon omaksuminen toimi tavallaan lupakirjana muulle väestölle.

Yhteiskunnan molemmista ääripäistä lähtöisin tango voitti vähitellen suuren yleisön suosion. Mutta varsinaisesti pato murtui niin laadullisesti kuin määrällisesti, kun vuonna 1917 Samuel Castriota sävelsi tangon ”Lita”, johon Pascual Contursi teki sanat nimeää ”Mi noche triste” (surullinen yöni). Tangorunoilija avasi tuolloin portin prosessille, joka johti kaikkine muotoineen marginaaliväestön integroimiseen viralliseen yhteiskuntaan ja näin kiehuvasta siirtolaismassasta kehittyi Buenos Airesin asujaimisto. Tangolaulut menivät läpi kaikista yhteiskuntaluokista, tangosta tuli kaikkien yhteinen ääni.

* ss. 37- 41

2§. Tangon merkitys

Tango oli taontatyökalu, jonka avulla integroitiin eri väestöryhmät sosiaaliseen yhteiskuntaan, johon jäi tangosta niin syvät jäljet, että vielä nykypäivänä argentiinalaisen karikatyyrina on hattupäinen tangoa tanssiva compadrito (jätkä, parittaja, pikkurikollinen, tyhjäntoimittaja, ..). Tangon avulla vähemmän pyhä kurjalisto saatiin yhteiskuntakelpoisiksi.

nkistadorit jättivät espanjan kielen korvaukseksi siitä kullasta, jonka veivät mennessään vanhalle mantereelle. Tango puolestaan oli kieli, jota kaikki ymmärsivät. Tangolaulujen sanat eivät syntyneet tyhjästä vaan kansasta ja musiikki toimi polkuna, joka välitti sanoman suoraan ihmisten sydämiin. Tangojen sanat paljastavat sen reaalimaailman, jossa kansa eli. Ne ovat kansan omia tuotteita, jotka syntyivät historiallisella avainhetkellä.

Siirtolaiset, jotka tulivat Buenos Airesiin joko ulkomailta tai provinsseista, olivat menettäneet kotinsa ja kotipaikkansa, tango toimi mielikuvituksissa näiden korvikkeena ja auttoi sopeutumaan uuteen paikkaan. Tangorunouden avulla voitiin työstää niitä lukemattomia ristiriitoja, joita syntyi erilaisten ihmisten ja kulttuurien joutuessa yhteen. Tango oli apuväline ihmisten välisessä suhdetoiminnassa auttaen hyväksymän uuden kotimaan sellaisena kuin se oli ilman odotuksia maanpäällisestä paratiisista. Kun alkoi esiintyä merkkejä väestön sulautumisesta, tango oli tehnyt tehtävänsä. Siitä alkoi myös tangon rappio tai ehkä paremmin sanottuna sen taantuminen.

Tangon menestykseen vaikuttivat ratkaisevasti radion ja äänilevyn kehittyminen. Näiden massaviestimien lisäksi elokuva, teatteri, sainete, musiikkikahvilat tietysti myös lehdistö edistivät tangon leviämistä kulovalkean tavoin samanaikaisesti väestön sosiaalisen integraation kanssa.

* ss.43 – 47

3§. Buenos Aires – rajakaupunki

Buenos Aires toimi Argentiinan 1900-luvun etuoikeutettuna historian näyttämönä. Siellä käytiin tärkeimmät poliittiset, sosiaaliset ja ammattiliitokohtaiset taistelut. Tässä ristiriitojen ja taisteluiden maastossa syntyi, kasvoi ja kehittyi tangosukupolvi.

Buenos Aires oli taloudellisten, kulttuurillisten, sosiaalisten, etnisten ja kielellisten intressien ja törmäysten keksipisteenä. Näin se on ollut ristiriitaisten näkemysten eturivissä ja rajapyykkinä myös maaseudun ja köyhälistökaupunginosien välillä.

Buenos Airesin ilotalot olivat omia mikrokosmoksiaan vastapainona perhejärjestelmälle. Kaupunki oli kuin iso kattila, jossa kiehuivat eri kansallisuudet, kielet ja uskomukset yhdeksi yhteiskunnaksi. Tango syntyi Buenos Airesissa ja rdio, äänilevyt ja lukemattomat kiertueet toivat sen nopeasti kaikien ulottuville. Voi sanoa, ettei mikään muu kuin tango ollut tyypillistä buenosairesilaisuutta, mutta koko kansa omaksui sen välittömästi radion ja äänilevyjen ansiosta.

ss.49- 65

4§. Buenos Aires symbolina ja maamerkkinä

Kotimaasta ja ulkomailta Buenos Airesiin muuttaneet olivat katkaisseet maantieteelliset, henkiset ja kulttuurilliset juurensa, jotka siihen asti olivat antaneet ihmisille identiteetin, turvan, tuen ja vaikutusmahdollisuudet. Myös alkuperäiset Buenos Airesin asukkaat olivat menettäneet perinteiset olosuhteensa voimakkaiden muutosten kourissa. Kaikkien oli kartoitettava ja arvioitava ympäristönsä nopeasti uudelleen ja korvattava menetyksensä jollakin ja tämä jokin oli tango.

Valtaosassa tangoja viitataan kaupunkimaisemaan – katuihin, kortteleihin kaupunginosiin, julkisiin rakennuksiin ja rakennelmiin kuten kilparatoihin. Tärkeällä sijalla olivat myös elämän tyyli, muoti, paremman sosiaalisen aseman saavuttaminen, siksi näihin asioihin sanoituksissa lakkaamatta viitattiin.

Kadulla oli kaksi merkitystä. Se oli maantieteellinen paikka ja se oli viittaus moraaliin, leimautumiseen ja käyttäytymiseen. Tangosanoituksissa tulee esiin paikkaan ja ihmissuhteisiin liittyviä sanoja. Usein esiintyviä paikkasanoja ovat esimerkiksi koti, asunto, kämppä, pikku hotelli, vuokra-asunto, majapaikka, piha, katu, kortteli, kaupunginosa, lähiö, kaupunki, maatila ja miksei myös ovimies. Ihmissuhteisiin, ystäviin, naisiin, onnekkuuteen ja identiteettiin liittyviä sanoja tp

apaa sellaisia kuin baari, kahvila, ruokala, viinitupa, kapakka, tanssipaikka, kabaree, keskusta, vankila, ravirata, Pariisi, maakunta ja maaseutu.

Buenos Aires on yksi harvoista kaupungeista, joka on kehittänyt omat kansanlaulunsa. Se ei ole menettänyt tähän päivään mennessä myyttistä mainettaan, se on edelleen legenda.


Valtaosa Buenos Airesin naisista pysytteli kotonaan ja miehille tuttua kaupungista oli vain kodin ja työn välinen reitti. Tämä tarkoitti myös pysyvyydentunteen lisääntymistä väestössä. Tango tarjosi myös tärkeän kiinnekohdan. Sen sanat käsittelivät tuttuja katuja ja kaupunkimaisemia, mikä auttoi asennoitumaan kotikaupungin omaksumisessa. Ihmisille tangoissa mainituista paikoista tuli heti myyttejä.

Katuun liittyi monenlaista merkitystä. Katu oli esiintymislava, jossa esitettiin äärettömän monta näytelmää. Se oli hienon elämän kielikuva. Se toimi hylkäämisen ja menestyksen näyttämönä sekä kaikenlaisen hyvän tarjoajana. Katu oli kuin elämä itse, siellä oli hylkäämisen ja loputtoman muutoksen makua.

ss. 67- 90

5§. Tango ja ihmissuhteet

Ei voi kuin ihmetellä tangon kielikuvallista voimaa. Sen kertomukset paljastavat kaikkein intiimimmät odotukset ja pelot keräten ne yhteen kaikkialta. On kuitenkin syytä olla tarkkaavainen, ettei tule johdetuksi harhaan sanojen viesteistä. Esimerkiksi eräässä sanoituksessa puhutaan Pariisin matkasta, josta ei löytynyt jälkiä tai todisteita paikallisen tangon olemassa olosta.

Tangoissa puhutaan usein paikoista, kun itse asiassa tarkoitetaan ihmissuhteita. Kahviloista ja kapakoista kirjoitettaessa tarkoitetaan hyvin usein ystäviä. Viittaamalla kabereihin tai tanssipaikkoihin tarkoitetaan niissä paikoissa liikkuvia naisia tai yritystä iskeä niitä. Pariisilla, kilparadalla ja vankilalla viitataan onnistumiseen ja epäonnistumiseen, mikä oli jatkuvasti päällimmäisenä siirtolaisten mielissä. Tangomaailma on sama kuin Buenos Airesin asukkaat ja sen integroitumisprosessi.

Historioitsijat ovat yhtä mieltä siitä, että tangon alkujuuret ovat ilotaloissa, paikoissa, missä kaikki miehet olivat tasa-arvoisia seksin saannin suhteen. Siellä yhtyivät ajatukset, odotukset, lasit, tanssi ja siellä hallitsi toveruus. Eräänä todisteena tästä on miestenkeskeinen tanssi. Yhdessä pilaillen siinä opeteltiin ja opetettiin tangoa.

Koska tilastojen mukaan miehiä oli siirtolaisista suuri enemmistö, niin on selvää, että miesten välisen rakkaussuhteet olivat yleisiä. On myös viitteitä siitä, että siirtolaisiksi hankkiutuivat sellaiset miehet, joilla oli homoseksuaalisia taipumuksia.

Naiset jaettiin kahteen kastiin: kotiäidit ja muut. Äidit pysyivät kotona eivätkä yksin näyttäytyneet sen ulkopuolella. Muut naiset 'huseerasivat' tanssipaikoissa, kabareissa, 'keskustassa' tai yksinkertaisesti kadulla. Buenos Airesissa naispuoliset olivat joko kotiäitejä tai milonguitojaoli eli oli pyhät ja pahat. Tästä suurelta osin juontuu maskuliininen kaksinaismoraalisuus, joka oli suotuisa kasvualusta paheelliselle prostituutiolle. Hyvänä esimerkkinä on, etteivät vielä 30-luvun alkupuolella naiset voineet yksin kävellä kadulla tulematta avoimesti kähmityiksi ja että kadulla naiset kulkivat eri puolta katua kuin miehet.

Tango kertoo vain menetyksistä ja kärsimyksistä ei koskaan onnellisuudesta. Tango ei ole komedia, jokaisella on sisällään jotain, minkä vuoksi itkeä. Jokainen kaipaa paratiisiaan, jota ei koskaan kuitenkaan saavuta. Tässä elämässä menetämme vain yhden äidin ja usein se liittyy hetkeen, jolloin lähdemme kotoa.

Kun mies lähtee etsimään elämänkumppaniaan, hän joko onnistuu siinä tai ei. Jos onnistuu, niin siitä ei ole tangon aineksiksi. Jos hän epäonnistuu eli ei löydä, hylätään tai petetään, on vastassa kaksi tietä, joista toinen vie lapsuuteen (kotiin) ja toinen kostoon, kärsimykseen, unohdukseen tai kadotukseen. Tango käsittelee lähes aina ihmisten välisiä ristiriitoja eikä tango ei koskaan kyseenalaista äitiyttä.

Seksi ja rakkaus ovat tangossa kaksi täysin eri aluetta. Tangossa etsitään onnea sekä suojaa epäonnea vastaan. 'Herra Hasardi' on aina läsnä ihmisen odotuksissa. Hyvään onneen liittyy lähes aina taloudellinen aspekti ja huonoon onneen kurjuus. Nämä asiat olivat aina siirtolaisten mielissä.

*

*

ss. 229-253

13§. Tangon arvot

Eettisyys Kriisiaikana yleiset tarpeet ovat erilaisia kuin normaali aikana. Siirtolaisilla, jotka 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa muuttivat Buenos Airesiin, oli hyvin erilaisia moraalikoodeja riippuen siitä mistäpäin maailmaa ja millaisista olosuhteista he olivat kotoisin. Näistä lähtökohdista sitten syntyi yhteinen moraalikoodi koskien erityisesti oikeusarvoja, rakkautta sekä erilaisten ihmisten hyväksymistä ja sietämistä.

Kaksi käytännönläheistä tangorunoilijaa on tässä yhteydessä syytä mainita eli Dicépolo ja Manzi. Dicépolo otti tavakseen tuoda esiin kaikkia niitä käytännön läheisiä ihmisten moraalia vahingoittavia asioita, joita sen aikaisessa ympäristössä tapahtui. Tällaisia olivat muun muassa julmuus, ahneus, tekopyhyys ja rakkaudettomuus. Manzin ihmiset olivat enempi stoalaisia toimien arvokkaasti vastoinkäymisissä ja ottivat vastaan rauhallisesti myös kuoleman. Voimakas yhteiskuntakritiikki ei ottanut siihenkään aikaan tangoissa tulta. Ehkä poikkeuksena on mainittava Cambalache -tango (vaihtokauppa, riistokauppa); ”maailma on ollut ja tulee aina olemaan sikala”.

Identiteetti Argentiinan kiihkein sosiaalinen rakentumisvaihe osui 1900-luvun alkuun. Maantieteellinen keskipiste oli Buenos Aires ja henkinen keskipiste oli epävarmuus. Siten olojen stabiilisuus niin yhteiskunnallisella kuin henkilökohtaisella tasolla muodostui tärkeäksi arvoksi vaikutti identiteetin muodostumiseen. Siten on ymmärrettävää, että miehen ja naisen petturuutta pidettiin suurimpana syntinä. Suurimpia hyveitä olivat rakkaus ja uskollisuus.

Juhlintaa, alkoholin käyttöä ja epäjärjestystä siedettiin eri tavalla eri aikoina. Karnevaaliaika oli pysyvä ilmiö ja silloin sallittiin ihmisten päästää paineita katsomalla läpi sormein tietyntasoinen epäjärjestys. On syytä panna merkille, kuinka tärkeänä argentiinalaiset pitivät karnevaaleja tuohon aikaan. Samoin kuin tangolla oli karnevaaleilla yhteiskunnan sulautumisen kannalta tärkeä merkitys, vähän samoin kuin meillä vappu on erityisesti opiskelijoiden rällästysaikaa.