Kaminiitton tekstiluonnoksia


KAMINIITTO
BA  
TANGO  
USKO  
LAINOJA
  

 

Luonnoksia: tango, tanssi, ..

Saa lainata ja muutenkin käyttää vapaasti, kunhan ei mainitse lähdettä

Lähteinä mm. 1) Todo Tango, 2) Tango! S. Collier & al.(ISBN 0- 500-01671-2), 3) Tango and the Political Economy of Passion M. E. Savigliano (ISBN 0- 8133- 1638-3), 4)

Tango .. Passion
Näin puhui tangoprofessori:
Hajanaisia muistiinpanoja minulle vaikeatajuisesta (väitös?)kirjasta (1995), jonka kirjoittaja on Marta E. Savigliano, tanssihistorian apulaisprofessori California -Riversiden yliopistossa. Paennut Argentiinasta sotilasdiktatuuria (1976 -83). Vieraili aikoinaan myös Suomessa (ks. HS:n arkisto); en valitettavasti päässyt hänen esitelmätilaisuuteensa. Mielipiteet monin paikoin vahvasti vasemmistolaisia, kirja on minulle vaikealukuinen sanavalintojen ja käsitteiden vuoksi. Esimerkiksi sana (de)kolonialisoida on sumeasti määritelty ja hän käyttää sitä jatkuvasti. (Lähellä ilmaisua riisto / vapautua riistosta tai ulkopuolisten tangon muokkaaminen / palauttaminen alkumuotoonsa?)
 Suosittelen lämpimästi ko. kirjaan tutustumista,  siksi nostan siitä tässä esiin muutamia aiheita, joita kirjoittaja on käsitellyt asiantuntemuksella ja myös siksi, että syntyisi keskustelua ko. kirjan pohjalta. Sisältää mm. hyvän kirjallisuusluettelon, sanaston selitykset ...
HS:n arkistohaku: Tangoekspertti tutkii intohimon taloutta      AULI RÄSÄNEN   Eurooppalaisilla on argentiinalaisen Marta E. Saviglianon mielestä stereotyyppinen käsitys tangosta. Esimerkiksi että tango on puhtaasti macho-dominanssiin perustuva tanssi, jossa mies vie ja nainen vikisee. "Tangon maailma on paljon monimutkaisempi - kahden ihmisen kehon liikkeisiin liittyy niin monia viestejä. Tangon julkinen imago Argentiinassa ja muualla maailmassa on vahvasti heteroseksuaalinen, mutta Argentiinassa tangoa tanssivat myös samaa sukupuolta olevat kesken. . . HS - Kulttuuri - 15.11.1997 - 250 merkkiä -

Tango on ... (osa 1)
Tangon historia on pakolaishistoriaa. Rio de la Platan alueelle paenneet tai vapautuneet afrikkalaiset neekeriorjat liittyvät kiinteästi tangon alkuhistoriaan. Heiltä on erityisesti peräisin rytmi ja keskivartaloliike. Argentiinan maaseudulla espanjalaisten ja amerikkalaisten jälkeläistä syntyneet kreolit (criollos) lähtivät nälän ajamina kohti rikkaita satamakaupunkeja toisessa kädessä veitsi ja toisessa kitara raivatakseen itselleen elintilaa. Espanjalaiset ja italialaiset talouspakolaiset kansoittivat Buenos Airesin slummit ja posetiivin säestyksellä opettelivat tangon ensiaskeleita kudulla. Tango edusti pakolaisuutta ja kehittyi siitä ja siinä. Taitavat tangotanssijat ja -muusikot lähtivät BA:sta Pariisiin ja New Yorkiin eli pakolaisvirta kääntyi heidän etsiessään parempia elinoloja.

Nuoret ranskalaiset naiset seurasivat talouspakolaisina argentiinalaisia rattopoikia ja pihviparoneja Pariisista BA:iin päätyen usein ammattimaisiksi tangotanssijoiksi ja "illan emänniksi" vasta-avattuihin pariisilaismallisiin kabareepaikkoihin. Pakolaisuus koskien rotua, yhteiskuntaluokkaa, etnisyyttä ja/tai eroottisuutta liittyy oleellisena osana tangoon sen syntyhetkestä lähtien.

Tangon esittäminen julkisesti on käynyt läpi voimakkaan muutosprosessin (eli kolonialisoitunut) ennen kuin yläluokat ja länsimaiset kulttuurihegemonistit ovat sen hyväksyneet. Sivistyneistöksi itsensä julistaneet puhdistivat tangon Etelä-Amerikan satamakaupunkien slummien ja bordellien arveluttavista aineksista sopivaksi Pariisin, Lontoon ja New Yorkin kabareihin ja tanssisalonkeihin.

Vuoteen 1920 asti oli selvää, että tangon synnillisyys liittyi enemminkin rotuun ja yhteiskuntaluokkiin kuin sen eroottiseen sisältöön. Kun eurooppalainen hienosto omaksui tangon, siitä tuli nautinnollinen, hiukan sopimaton huvittelumuoto. Kuten monet muutkin kaukomaiden kulttuurimuodot viihdeteollisuus paketoi tangon eksoottisen intohimon tuotteiksi: äänilevyt, tanssin käsikirjat, elokuvat, muoti, tähdet jne. Tango uudistettuna porvariversiona työnnettiin maailmanmarkkinoille. Ironisesti myös kolmanteen maailmaan eli sinne, mistä tango oli alun perin lähtöisin.

Kansallisen identiteetin ryvettäminen (osa 2)
Alun perin tango lähti liikkeelle Rio de la Platan alueelta 1880 luvun tienoilla. Maailman maineeseen se ylti metropoleissa noin 1911 -1913 ja uudestaan ensimmäisen maailmansodan jälkeen.

Argentiinassa paikalliset luokkaerot muunnettuna moraalikoodiksi pitivät huolen siitä, että lähes koko ylä- ja keskiluokka välttyi tangon kosketuksesta. Kuitenkin silloin tällöin nämä miehet rikkoivat sääntöjä ja seikkailivat yli luokka- ja moraalirajojen.

Tangon hyväksymiseen Argentiinassa vaikutti ennen muuta Euroopan myötämielisyys ja jopa ainutlaatuinen innostus. Argentiinan eliitti ihannoi ja apinoi Eurooppaa (Pariisia), jolla oli kiistämätön hegemonia taloudessa, politiikassa ja moraalin ylläpitäjänä ja luojana. Siten ulkopuolisen supermantereen innostus tangoon madalsi kynnystä Argentiinan eliitin tangon hyväksynnälle. Tämä monimutkainen ulkomainen interventio Argentiinan kansalliseen politiikkaan tangon avulla on kulttuuri-imperialistinen episodi Argentiinan laajemmassa taistelussa riippumattomuutensa ja itsenäisyytensä puolesta.

Juppijenkit (osa 3)
Konservatiivisen argentiinalaisen eliitin jäsenille oli kyse luokkataistelusta ja heille tuotti ongelmia se, kuka saa edustaa kansallista identiteettiä, johon kaiken aikaa kansainvälinen imperialismi yritti vaikuttaa. Populaarisiipi eli avomielisen eliitin osa oli ollut tangon kuluttaja jo pitemmän aikaa. He olivat olleet vakioasiakkaina bordelleissa, missä naiset tanssivat tangoa, jotta asiakkaat olisivat paremmin syttyneet hyödyntämään talon tarjoamia antimia.

Kaikille oli selvää, että tangon vastustajat olivat konservatiivisesta eliitistä ja tangon suosijat - tanssijat ja muusikot - puolestaan Argentiinan keskiluokasta tai yleisemmin sen alapuolelta ja että eliitti halusi estää muilta olla kansan edustaja ulkomailla. Tangon avulla populaarisektori myös marginaaliluokka pääsi edustamaan Argentiinan kansaa eliitin yrittäessä heittää kapuloita rattaisiin. Tanssijoiden ja muusikoiden, jotka aggressiivisesti veivät tuotettaan ulkomaille, oli mukauduttava asiakkaiden odotuksiin, jolloin tangoa piti eksotisoida, manipuloida ja imperialisoida katsojille sopiviksi.

Tulkoon valkeus (osa 4)
Tangon eksotisoinnissa puhuttaessa tarkoitetaan lähinnä sitä, että tango muutettiin nautittavaan ja jännittävään muotoon samalla kun siitä poistettiin säädyttömät piirteet. Näin otettiin etäisyyttä sen primitiivisyyteen ja tapoihin, joiden katsottiin silloin olevan sivistymättömiä.

Siirtolaisista enemmistö oli miehiä ja varsinkin sellaisten miesten, joilla oli homoseksuaalisia taipumuksia, oli helpompi siirtyä pois homoutta karsastavista kotimaistaan. Tämä leimasi Buenos Airesin katukuvaa siten, että usein homoparien nähtiin tanssivan keskenään kaduilla ja sataman ympäristössä olevilla tyhjillä lastaus ja varastopaikoilla.

Miehille niin työläisille, köyhille, marginaalisille kuin myös rikkaille oli tarjolla runsaasti huvittelupaikkoja. Mutta köyhille naisille, jotka halusivat pitää kiinni maineestaan, ei tanssipaikkoja ollut. Miehet viettivät vapaa-aikaansa eri paikoissa ryypäten, pelaten, tapellen ja siinä sivussa tangoa tanssien. Tällaisia paikkoja olivat mm:
    bordellit
    carpa(s), hökkeli tai teltta, jossa alaluokka tanssi ja osti seksipalveluita verhon takana
    bailatine(s), slummien tanssipaikka
    perigundine(s), nuhjuinen kapakka missä varakkaammat isännät ryyppäsivät, pelasivat, tanssivat ja tappelivat
    vacademia(s), epämääräisiä tanssipakkoja, jossa oli myös tanssinopetusta mutta ei myyty seksiä
    sala(s), tilapäisesti vuokrattu teatterisali, tanssisalit yleistyivät paljon myöhemmin
    cabaree(s), kabaree
    prado(s) / romeria(s), siirtolaisten tanssi- ym. tilaisuudet ulkolavalla (irto) / markiisilla
    carnevales, karnevaalit

Kaduilla tanssimista lukuun ottamatta tanssi oli tarkoin säädeltyä. Lähes kaikissa yleisissä tansseissa oli bastoneros (kepittäjät) ja encargados (valvojat), jotka huomatessaan parien tanssivan liian lähellä toisiaan huusivat: "¡Que haya luz!" (~ Tulkoon valoa [väliin]!") Lisäksi kiellettyjä olivat cortes ja quebradas (pysähdykset /fiilistelyt ja jalan vienti partnerin jalkjen väliin ?).

Viejo Tanguero (osa 5)
Nimimerkki Viejo Tanguero oli pahoillaan tangoon tulleesta eurooppalaisesta vaikutuksesta (1913). "Oltuaan liian kauan vanhalla mantereella se muukalaistui, nuo keinuvat liukumiset tekevät siitä melkein ranskalaisen tanssin." VT:n mielestä tanssiasento on teennäisen sketsimäinen ja tanssijat ottavat aidolle tangolle vieraita sivuaskelia kumpaankin suuntaan.

Koreografioita käsittelevät eurooppalaiset tangokäsikirjat alkoivat levitä myös Argentiinaan. Näistä ensimmäisen maahan tulleen oli kirjoittanut nimimerkki F. Giovanni vuonna 1914. Nicanor M. Liman käsikirja vuodelta 1916 El Tango Argentino de Salón oli alallaan ensimmäinen Rio de la Platassa julkaistu manuaali.
Vicente Grecon (1923) "Alma Porteña" -levyn (~ buenosairesilaisen sielu) kannen silhuettikuvat kuvaavat hyvin tangon eri tanssityylejä. Niissä korostuvat erityisesti tanssiparin välinen etäisyys sekä jalkojen ja käsien liikeratojen laajuus. Niissä on sekä ranskalaisen tangon että tango criollan tyylit selkeästi erotettavissa. Vm. alaluokan synnillisen tangon alkuperäistyylissä päät ja vartalo ovat lähellä toisiaan jalkojen ja käsien kuvastaessa tiukkoja lukittuja liikkeitä. Tanssiessa miehellä on päällä lyhyt jakku ja päässä hattu. Tällainen oli selvä signaali siitä, että kyseinen tanssija on pahatapainen compadrito (mies slummeista, ylpeä, uhmakas, pikkurosvo, parittaja).

Alaluokan tango criolla ja yläluokan siistitty tango yhtyivät melko sutjakkaasti ja syntyi kaksi uutta tangomuotoa: lava-/sosiaalitango eli tango de salón sekä show-/esitys-/estraditango eli tango de espectáculo. Uhmakkuuden korostaminen ja koreografioiden rohkeus riippuivat paitsi paikasta missä tanssittiin myös musiikista. Tango-milonga (nopea, hyppivä tangomusiikki) vaati haastavampia kuvioita ja askellusta kuin eurooppalaistunut hidas ja sensuelli tangomusiikki.

Tangojen luokittelu (osa 6 oikolukuversio)
Kun Pariisin muotihulluuksista oli jotenkin päästy irti, kehitettiin Argentiinassa moninaisia eri tangotyylejä, joiden luokittelussa 1980-luvulla esiintyi sellaisia nimiä kuin Ferrer, Novati, Cuello, Assuncao, Bates ja Benaros. Estraditangon puolella mm. nimet Copes, Nieves, Plebs ja Zotto käyvät ainakin tutkijoille tutuiksi.

Eurooppalaisten raiskaamaan kreolitangoon (tango criollo) perustuvassa sosiaalitangossa (tango de saón) hylättiin varvasaskeleet, menuettityyliset kädet, ranskalaistyyliset vartaloliikkeet ja englantilaistyylinen tiukan etäällä pysyttelevä tanssiote. Ala- ja keskiluokassa kehittyi osittain tästä salonkitangosta mutta varsinkin marginaaliryhmien kreolitangosta oma versio, tango liso (liso = sileä, suora, tasainen, ..). Siinä korostuivat askelten yksinkertaisuus ja daami pystyi ennakoimaan mitä seuraavaksi oli tulossa. Kunnon tanguerot tietenkin halveksivat syvästi tätä tangoa.

Tangon kulta-aikaan uusia tangotyylejä ja kuvioita tehtiin tehdasmaisesti liukuhihnalla kysynnän ja tarpeen mukaan. Esimerkiksi vähävaraisilla miehillä ei ollut asiaa hyvätasoisiin bordelleihin, ellei heillä ovella ollut esittää uutta tangokuviota emännille.

Tangon imperialistinen muokkaus ja sen pakkosivistäminen aiheuttivat mm. sen, että syntyi valtava määrä erilaisia tangotyylejä, mistä eräänä kuriositeettina voisi mainita suomalaisen tangon. Syntyi siis tarve selvittää ja määrittää, mitä oli alkuperäinen argentiinalainen tango, muutoin pahimmassa tapauksessa olisi edessä ollut tangon kuoleminen. Tästä alkaakin minun mielestäni kirjan jännittävin osa, minkä jätän ainakin tässä vaiheessa itse kunkin selvitysten kontolle. Osasyynä on se, että tekstin tulkinta vaatisi konsultointia tanssin ja tulkkauksen ammattilasten kanssa, jotta karkeilta väärinkäsityksiltä vältyttäisiin. (Esimerkkejä kun vääristä tulkinnoista Suomesta löytyy aina opetusneuvostasoa myöten.)

Argentiinan historiaa lukuina:
asukasluku: 1865 = 1,2 milj. 1914 = 7,9 milj. (josta tänä aikana 3 milj. esp. ja it. siirtolaista)
viljelyala: 1860 = 0,6 milj. ha 1910 = 24 milj. ha
Buenos Aires: asukasluku 1869 = 187 000, 1895 = 345 000 (kasvusta yli 50 % siirtolaisia)
(BA:n suhteellinen kasvu oli vv. 1850-1890 suurempaa kuin USA:n)
1912 miehet 18 v saivat yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden.

***** ehkä jatkuu joskus *******