Otsakelinkkejä: Ohjelma  

Adolf Hitler (*20.4.1889 Braunau, Itävalta, k. 30.4.1945 Berliini)

Isä oli tullivirkamies ja kuoli Adolfin ollessa nuori.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Adolf_Hitler


Wien

Hitler reputti kahdesti pyrkiessään arkkitehtikouluun, sekatöitä, muurarin apulaisena, myi piirtämiään maisemakortteja. Tunsi vastenmielisyyttä ammattiyhdistyshenkeä ja näiden ajatuksia kohtaan. Asui köyhäinkodeissa ja söi kunnallisissa ruokaloissa. Hänessä oli boheemia ja mielikuvitusihmistä, ja pettynyt taiteilijan kunniahimo kalvoi hänen sisintään, teki hänet katkeraksi yhteiskuntaa ja ympäristöään kohtaan ja täytti hänet itsesäälillä. Hän oli luokastaan pudonnut pikkuporvariston edustaja, joka epätoivoisesti puolustautui proletaaristumista vastaan.


Työtä kaihtava, reaalikoulussa ei suorittanut yhtään tutkintoa. Ihannoi Bismarckin ja Vilhelm II:n Saksaa, pangermaanista propagandaa sekä suursaksalaista nationalismia, joka kohdistui sekä juutalaisia että slaavilaisia kaksoismonarkian rajojen sisäpuolella asuvia väestöryhmiä vastaan samalla kun hän kiivaasti vastusti marxilaista työväenliikettä. H imi halukkaasti tämän alkeellisen demagogisen propagandan.


München

Vuonna 1912 hän 23-vuotiaana yritti paeta katkeraa nuoruuttaan Müncheniin, jossa hän työskenteli maalarin kisällinä ja piirtäjänä. Hitler kirjoittaa: ”Minulle sodan puhkeaminen tuli kun ylösnousemus nuoruuden katkerista tunteista. Vielä tänäänkin minua hävettää kertoa, että myrskyisän innon valtaamana vaivuin polvilleni ja kiitin täydestä sydämestäni taivasta. ..” Hän ilmoittautui heti vapaaehtoisena Saksan armeijaan, hänestä tuli korpraali, hän sai rautaristin ja haavoittui pari kertaa. Kun Saksa 1918 luhistui, hän makasi puoliksi sokeutuneena sairaalassa saatuaan kaasumyrkytyksen, ja tappio oli hänelle hirvittävä henkilökohtainen isku. Hitler: ” Kaikki oli siis turhaa .. Oliko se tapahtunut vain sen vuoksi, että jokin rikolliskopla saattoi tarttua likaisine käsineen Saksaan? .. Noina päivinä kasvoi sisässäni viha niitä kohtaan, joilla oli vastuu näistä konnantöistä. .. Päätin ryhtyä poliitikoksi.”


Viha demokraattista tasavaltaa kohtaan oli laajaa. Sitä syytettiin tappiosta ja Versailles'n rauhansopimuksen hyväksymisestä. Syntyi vapaaehtoisjoukkoja, jotka tukivat Kappin kaappausta.

(Kaappauksen innoittajia olivat monarkistit, upseeristo - tilanherra Kapp sekä kenraalit Ludendorff, Seeckt ja Lüttwitz. 13. maaliskuuta 1920 kapinalliset lähettivät sotilasosastoja Berliiniä kohti ja kohtaamatta vastarintaa hallituksen taholta he julistivat sotilasdiktatuurin syntyneeksi. Saksan työläiset vastasivat kaappaukseen yleislakolla. Proletariaatin painostuksesta Kappin hallitus kaatui 17. maaliskuuta; valtaan palasivat sosiaalidemokraatit.)

Hitler palasi Müncheniin vuonna 1919 saaden mitättömän Bildungsoffizierin viran rykmentistään miehistön poliittisena kasvatajana.


Anton Drexler (s. 13. kesäkuuta 1884 München; k. 24. helmikuuta 1942 München) oli saksalainen lukkoseppä ja poliitikko, joka oli mukana perustamassa Kansallissosialistisen puolueen edeltäjää, Saksan työväenpuoluetta (Deutsche Arbeiterpartei, DAP) 5.1.1919. Puolueen nimeksi muutettiin 24. helmikuuta 1920 Nationalsozialistische Deutsche Arbeiterpartei ("Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue") eli NSDAP. Anton Drexleristä tuli ensin puolueen varapuheenjohtaja (puheenjohtajana toimi puolueen kanssaperustaja Karl Harrer), ja vuosina 1920-1921 hän oli puolueen puheenjohtaja. Hitlerin ollessa vierailulla Berliinissä, kasvavasta yksinapaisuudesta huolestunut Anton Drexler ja muut perustajajäsenet yrittivät heikentää hänen valtaansa puolueessa kirjoittamalla syytekirjelmän, jossa Hitleriä syytettiin diktatorisista otteista ja jopa juutalaismaisesta toiminnasta. Hitler teki tästä teeman julkisessa kokouksessa ja Drexler joutui eroamaan. Hitler valittiin Drexlerin seuraajana puolueen johtajaksi 1921, samalla Drexleristä tuli puolueen kunniapuheenjohtaja. Drexler julkaisi vuonna 1919 kirjoituksen Mein politisches Erwachen ("Poliittinen heräämiseni"), jossa hän esitteli omaa henkilöhistoriaansa ja poliittisia ajatuksiaan.


Hitler liittyi 40-jäseniseen puolueeseen (jäsenkortti no. 7) ja hänestä tuli valio-organisaation, eräänlaisen poliittisen opintopiirin jäsen. Puolueella oli tällöin varoja 7:50 DEM. Hitler ryhtyi johtamaan puolueen propagandaosastoa. Hän oli epäkriittinen, monomaaninen, intohimoisesti vain yhteen ainoaan päämäärään tuijottava, täysin immuuni kaikelle epäilylle, epäuskolle ja väsymykselle. Hän ei käyttänyt propagandassaan loogisia argumentteja, hän halusi kiihottaa joukkoja, nostaa heidän intohimonsa, suggeroida heihin oman uskonsa ja fanatisminsa, räikeästi, alkeellisesti ja tehokkaasti. Tietoisesti hän alensi ajatustensa tasoa, ylimalkaisesti, yksinkertaisti ja arkipäiväisti. Kuulija saattoi vain vasta hänen puheeseensa: ”Sitähän minä olen aina sanonut.”


Ohjelma

Helmikuussa 1920 Hitler laati puolueelle kiinteän ohjelma, jonka tarkoituksena oli hankkia keskiluokan äänet, tuon luokan, joka tunsi sekä suurpääoman että järjestäytyneen työväenliikkeen uhkaavan asemaansa ja joka inflaation mukana oli menettänyt viimeisetkin säästönsä, sosiaalisen varmuutensa ja itseluottamuksensa. Myöhemmin, vuonna 1926, ohjelma julistettiin muuttumattomaksi:

- Saksalainen veri piti kerätä Suur-Saksaan (merkitsi Versailles'n rauhansopimuksen mitätöimistä),

- Saksan tuli saada siirtomaita, jonne ylijäämäväestö voitiin siirtää.

- Ainoastaan ihmiset, joiden suonissa virtasi ”saksalainen veri”, saattoivat olla uuden Saksan kansalaisia; muut esimerkiksi juutalaiset asetettiin muukalaisasemaan, jotka eivät voineet olla valtion virassa.

- Kaikki kansalaiset olivat velvollisia tekemään työtä, kukaan ei saanut nauttia tuloa pääomasta; ”korko-orjuus” oli poistettava, suuryritykset sosialisoitava ja elinkeinonharjoittajia suosittava.

- Maanomistusreformilla maita pakkolunastetaan valtiolle.

- Keinottelijoita ja koronkiskojia tuli rangaista aina kuolemanrangaistusta myöten.

- Iskusanana ”yhteishyöty oman hyödyn edelle”.

- Saksa piti varustaa uudelleen

- Kulttuurielämässä piti taitella ”juutalais-marxilaista henkeä” vastaan, kieltää degeneroituneet taidesuunnar ja vain ”kansan jäsenet” saivat työskennellä lehdistössä sekä ”vahingolliset lehdet” piti kieltää.


Saksan kansanruumiina oli hallitsijalahjakas arjalainen rotu, joka piti puhdistaa juutalaisista. Saksan historiallisena kutsumuksena oli taistella slaaveja vastaan ja nyt ennen kaikkea juutalais-marxilaista rikollisvaltiota, Neuvostoliittoa vastaan. Sieltä Hitler halusi Saksan kasvavalle väestölle elintilaa ”Lebensraum”.


Puolue kasvoi (1923 15000 jäsentä), perustettiin univormupukuiset kaartit: SA (Sturm-Ableitung, rynnäkköryhmät) ja SS (Schutz-Staffen, suojaosastot, valiojoukkoja, Hitlerin henkivartijoina). Puolueeseen liittyi monenlaisia ihmisiä, työttömiä upseereja, vapaaehtoisjoukkojen miehiä, ylioppilaita, joiden opinnot olivat jääneet hunningolle, epäonnistuneita taiteilijoita porvarillisia kannunvalajia, suoranaisia roistoja, jotka SA:ssa saattoivat purkaa raakuuttaan, kun kansankokouksissa syntyi tappeluja.


Puolueeseen liittyivät alkuaikoina mm. entinen sotilaslentäjä Herman Göring, ammattisotilas kapteeni Ernst Röhm, juutalaisvihaaja entinen opettaja Julius Streiher, apteekkari Gregor Strasser ja tämän veli Otto Strasser, Baltian saksalainen bolsevikkivihaaja rotumystikko Alfred Rosenberg, Hitleriä jumaloiva ylioppilas Rudolf Hess, kynämies agitaattori älykkö Joseph Goebbels.


Oluttupavallankaappaus (Bierhalleputsch)

Inflaatio johti taloudelliseen sekasortoon, Ranska miehitti Ruhrin alueen ja erityisesti esiintyi levottomuuksia Baijerissa, jossa taantumukselliset harkitsivat valtakunnasta eroamista ja Wittelsbachien palauttamista valtaistuimelle. Baijerin valtionkomissaari Gustav Ritter von Kahr ja valtakunnan suojelupäällikkö von Lossow pitivät 8.11.1923 kannattajineen kokousta Münchenin Bürgerbraukellerissä, minne Hitler asestettuine SA-joukkoineen saapui keskeyttäen Kahrin puheen pistoolilla kattoon ampumalla ja ilmoitti, että kansallinen vallankumous oli alkanut. Kiristi sivuhuoneessa Kahrin ja Lossowin puolelleen triumviraatiksi ja sitten kokoussalissa julisti dramaattisesti: ”Huomispäivä on näkevä joko Saksan kansallisen hallituksen tai meidät kuolleena.”

Hitlerin poistuessa kokoukseen vartijaksi jäi myöhemmin paikalle tullut kenraali Erich Ludendorff, jonka hyväuskoisuuden vuoksi Kahr ja Lossow pääsivät pakenemaan ja hälyttämään armeijan vallankaappaajia vastaan.


Noin 2000 natsia kokoontuivat mielenosoituskulkueeseen, jonka kärjessä kulkivat kohti Odeonpalatsia mm. H, Ludendorf, Göring ja Streicher. Armeijan yksiköllä vahvistettu poliisi keskeytti marssin ja seuranneessa tulituksessa Hitler loukkaantui henkivartijansa vetäessä hänen käsivartensa sijoiltaan. 16 SA-miestä kuoli ja suuri osa natsijohtajista pakeni maasta tai pidätettiin seuraavina päivinä. Hitler pakeni Ernst ja Helene Hanfstaenglin huvilaan, jossa Helene kertomansa mukaan esti Hitleriä ampumasta itseään.


Helmikuussa 1924 toimitetussa oikeudenkäynnissä Ludendorf vapautettiin syyntakeettomana ja Hitler tuomittiin viideksi vuodeksi linnoitustöihin. Hitler vietti yhdeksän kuukautta Landsbergin linnoituksessa kirjoittaen Hessin avustuksella ”Mein Kampf” -kirjaansa. Sen jälkeen hänet armahdettiin.



1920-luvun loppupuoli oli puolueelle vastatuulen aika, Saksan markka vahvistui, talous toipui, maa rauhoittui, Locarnon sopimus sekä Dawesin ja Youngin suunnitelmat loivat poliittista helpotusta. Sitten iski maailmanlaajuinen lama, mikä oli puolueelle onnenpotku. New Yorkin pörssissä oli 29.10.1929 ”musta perjantai”, jolloin osakekeinottelusta johtuva kurssien korjaus oli huipussaan. Tästä seurasi myös maailmanlaajuinen lama. Amerikkalaiset sanoivat lainansa irti, mikä lamaannutti Saksan teollisuuden ja lopetti lähes täysin tärkeän ulkomaankaupan. Demagogialla oli taas aivan uusia mahdollisuuksia, kun tyytymätön keskiluokka pelkäsi proletaaristumista ja työttömyyttä ja joka kaiken aikaa oli ahtaalla suurpääoman ja järjestäytyneen työväenliikkeen välissä. Tässä kriisitilanteessa marxilaisen kaavan vastaisesti keskiluokka radikaalistui oikealle ja asettui katkerana taisteluasemiin työväenliikettä vastaan ja samalla etsi unohduksen humalaa nationalistisista unelmista sekä tunsi olevansa oppositiossa suurrahamaailmaa vastaan.


Läpimurto

Tasavallan ensimmäinen preisdentti Friedrich Ebert kuoli 1925 ja 75-vuotias sotamarsalkka Hindenbrg valittiin prsidentilsi voittaen keskustan Wilhelm Marx'n. Vuoden 1928 vaaleissa sosiaalidemokraatit ja kommunistit saivat enemmistön valtiopäiville ja Herman Mülleristä tuli valtakunnankansleri, mutta hänen (Weimarin tasavallan viimeinen demokraattinen) hallituksensa hajosi 27.3.1930, presidentti valtuutti seuraavana päivänä keskustalaisen Heinrich Brüningin muodostamaan uuden hallituksen ja alkoi ”perustuslaillisen diktatuurin aika”, jolloin presidentillä oli valta antaa hätäasetuksia, kun ”yleinen turvallisuus ja järjestys Saksan valtakunnassa ovat vakavan uhan tai vaaran alaisina” (valtiosääntö §48). Kun Brüning esitti tervehdyttämisohjelmansa, joka sisälsi ankaria säästäväisyystoimenpiteitä ja raskaita veroja, ja siksi sai vastaansa valtiopäivien enemmistön, hän ryhtyi toteuttamaan ohjelmaansa presidentin antamin hätäasetuksin. Valtiopäivät antoi Brüningille epäluottamuslauseen, mihin tämä vastasi hajottamalla valtiopäivät ja määräämällä uudet vaalit 14.9.1930.


Saksan viralliset (?) työttömyysluvut (milj.)

30.12.1928 2,0

16.12.1929 3,3

30. 8.1930 2,8

16.11.1931 4,84

15.1.1932 4,77

15.9.1932 5,3

30.11.1932 5,4

15.8.1933 4,3

8.4.1934 2,8.

Toisten laskelmien mukaan talvella 1932 työttömien määrä oli 7 ja 8 miljoonan välillä ja 17 miljoonaa saksalaista eli avustuksien varassa ainakin osaksi. 21.3.1934 Hitler julkaisi laajennetun työllisyysohjelmansa, jolloin mm. kiihdytettiin laajamittaisia moottoritiehankkeita.


Puolueen läpimurto tapahtui vuoden 1928 valtiopäivävaaleissa NSDAP sai hieman yli 800 000 ja 12 edustajanpaikkaa 422:sta. Syyskuun 14. päivän 1930 valtiopäivävaaleissa äänioikeuttaan käytti 82% äänioikeutetuista, ja sosiaalidemokraatit saivat 24,5%, kansallissosialistit 18,3% ja kommunistit 13,1%. Vaaleissa NSDAP sai siten 6,4 miljoonaa ääntä ja 107 paikkaa.


Kolmea armeijan upseeria syytettiin maanpetosoikeudessa 25.9.1930 siitä, että he olivat yrittäneet perustaa armeijaan kansallissosialistia soluja. Hitler todisti oikeudessa, ettei NSDAP pyri valtaan väkivalloin vaan ainoastaan perustuslaillisin keinoin. Kun valtiopäivätyö 13.10.1930 alkoi, NSDAP:n edustajat Hitleriä lukuun ottamatta marssivat sisään univormuissa, vaikka heidän univormunsa käyttö oli Preussissa kielletty. Itse parlamentissa kansallissosialisteja suojeli kansanedustajien nauttima koskemattomuus. Sosiaalidemokraatit menevät yllättäen keskustan taakse, jolloin NSDAP:n ja kommunistien epäluottamuslause kuihtui kasaan ja Brüningin esittämä budjetti hyväksytään hieman pienempänä kuin hänen kesällä esittämänsä hätäbudjetti.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Saksan_valtiopäivävaalit_1930


Kuten työttömyysluvuista voi päätellä talouskriisi paheni koko ajan vuosina 1930 – 1932 Brüning toteuttaessa politiikkaansa hätäasetusten (109 kpl) avulla heikentäen siten kansanvallan asemaa. Samaan aikaan ”ruskeapaidat” jatkoivat katu- ja kokoustappeluitaan sosiaalidemokraattien ja kommunistien kanssa, varsinkin heinkuun 1932 edeltävät päivät olivat varsin verisiä. Tänä aikana alkoivat myös eräät Saksan talousjohtajat tukea Hitleriä taloudellisesti ja kahdenkeskisissä keskusteluissa hän rauhoitteli heitä puolueen radikaalisia sosiaalisia vaatimuksia sisältävien ohjelmakohtien suhteen. He näkivät liikkeessä takeen kommunistista vallankaappausta vastaan sekä valtatekijän, jota voitiin käyttää ammattiyhdistystä vastaan.


Presidentinvaaleissa 10.4.1932 toisella vaalikierroksella Hindenburg sai 53%, Hitler 36,8% ja kommunistien Thälman vain noin 3% annetuista äänistä. Hitler sai siis yli kaksi kertaa enemmän ääniä, mitä NSDAP sai vuoden 1930 valtiopäivävaaleissa. Osavaltiovaalit eli maakuntapäivävaalit pidettiin 24.4.1932, ja NSDAP menestyi niissä saaden esimerkiksi Preussissa aiemman 9 edustajapaikan sijaan 167 paikkaa. Uudeksi valtakunnankansleriksi tuli 14.6.1932 Franz von Papen, jonka konservatiivihallitus ehti kumota vain SA:ta koskevan univormukiellon ennen hajoamistaan ja uudet, kuudennet valtiopäivävaalit järjestettiin 31.7.1932. NSDAP sai murskavoiton 37,4% äänistä ja 230 edustajapaikkaa (muut: SPD 21,6% / 133, KPD 14,5% / 89, keskusta 12,5% / 75, DNVP 5,9% / 37 sekä Baijerin kansanpuolue 3,2% / 22). Hindenburg piti kuitenkin kiinni Franz von Papenin virkamieshallituksesta ja 13.8.1932 presidentin ilmoitus katkaisi yhteisymmärryksen kokonaan NSDAP:n kanssa.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Saksan_valtiopäivävaalit_1932_(heinäkuu)

http://fi.wikipedia.org/wiki/Saksan_valtiopäivävaalit_1932_(marraskuu)


Hitlerin ankarien vaatimusten vuoksi Hitlerin ja von Papenin välit olivat kireät ja 6.11.1932 uusissa valtiopäivävaaleista jälleen voimainkoetus, joka tuotti lievää tappiota NSDAP:lle (33,1% /196). Hindenburg nimitti valtakunnakansleriksi 2.12.1932 Kurt von Schleicherin, joka jätti varakanslerin paikan täyttämättä ajatellen siihen NSDAP:n maltillisen siiven johtajaa Gregor Strasseria. Strasser joutui eroamaan kaikista puolueen tehtävistä jo 5.12.1932. Tammikuu 1933 oli kiihkeää neuvottelujen aikaa. Papen ja Hitler löysivät toisensa. Ratkaisevana pidetään 11.1.1933 neuvotteluja Joachim von Rippentropin talossa, missä olivat mukana Hitler, von Papen, Wilelm Frick, Herman Göring, presidentin poika eversti Otto Hindenburg sekä pseidentin valtiosihteeri Otto Meissner. Tästä eteenpäin presidentti ei enää täysin tyrmää ajatusta siitä, että Hitler muodostaisi hallituksen.


Kansleri Schleicher ehdotti presidentille, että valtiopäivät ajoitetaan, NSDAP kielletään ja maata hallitaan vastedes hätätilalain avulla. Hindenburg ei halunnut kuullakaan tällaisesta juonittelusta ja Meisnerin kautta tullut NSDAP:n vakuutus kunnioittaa presidentin oikeutta ylipäällikkönä kallisti vaakakupin Hitlerille. Schleicher sai eron 28.1.1933 ja Hitler nimitettiin valtakunnankansleriksi 30.1.1933.


Puhdistus 30.6.1934, ”Pitkien puukkojen yö”

Kesäkuun alussa 1934 Hitler oli saanut armeijan edustajien kautta vihiä siitä, että Ernst Röhmin johtamat noin 2 miljoonan miehen vahvuiset SA-joukot havittelevat sotilaalliseksi mahtitekijäksi puolustusvoimien rinnalle. Armeija komennettiin hälytysvalmiuteen ja kenraalit saivat Hindenburgin puolelleen, joka vaatii SA-joukkojen hajottamista. Hitlerillä ei ole valinnanvaraa ja hän aloittaa useita päiviä kestävän verilöylyn pidättämällä itse Röhmin vuoteestaan 30.6.1934. Röhm kieltäytyi itsemurhasta, jolloin Hitler määräsi SS-joukkojen ampumaan vanhan ystävänsä. Noin 200 ammuttiin; mm. vanha Kahr, Schleicher lähiomaisineen, Gregor Strasser. Papen säilytti sattumalta henkensä ja antoi nimittää itsensä lähettilääksi Wieniin. Saksa oli saanut rajattoman diktatorisen hallitsijan. (Ks. perustelut ss. 470-472. Grimberg, jatko-osa IV)


Edgar Julius Jung, saksalainen asianajaja, julkaisija ja poliitikko, kansleri Franz von Papenin puheiden kirjoittaja. Natsien vuoden 1933 tammikuun valtaannousun jälkeen Jung kirjoitti puheen, jonka Papen piti Marburgin yliopistossa 17. kesäkuuta 1934. Puhe toi ilmi konservatiivien kriittisyyden kansallissosialismin väkivaltaisuutta kohtaan. Hitler raivostui kuullessaan puheesta ja antoi SS:n johtajalle Heinrich Himmlerille tehtäväksi pidättää Jungin 25. kesäkuuta. SS vangitsi hänet vielä samana päivänä ja hänet teloitettiin 1.7.1934 pitkien puukkojen yön väkivaltaisessa puhdistuksessa, jonka avulla natsihallinto pyrki pääsemään eroon poliittisista vastustajistaan. Jungin ruumis löytyi ojasta Oranienburgissa.


Gustav Ritter von Kahr (* 29. 11.1862 Weissenburg, Baijeri, Saksa) oli saksalainen konservatiivinen oikeistopoliitikko ja pääministeri, joka toimi Baijerin osavaltiossa. Toimiessaan valtionkomissaarina Kahr oli nk. Baijerin triumviraatin päämies. Kesäkuun 30. 1934 Kahr tapettiin rangaistuksena petoksestaan natseja kohtaan oluttupavallankaappauksen yhteydessä. SS-miehet vangitsivat ja murhasivat Kahrin hakkaamalla häntä kirveillä. Hänen ruumiinsa löytyi suosta lähellä Dachauta.


Ernst Julius Röhm (s. 28. 11.1887, München) oli Sturmabteilungin (SA) johtaja. Hänet lavastettiin suunnitelleen Adolf Hitleriä vastaan suunnattua vallankaappausta. Hitlerin noustua valtaan Röhm toivoi tämän ryhtyvän laajamittaisiin uudistuksiin Saksan talouselämän sosialisoimiseksi. Röhm kannattajineen otti sosialismin kansallissosialismin nimessä ilmeisen vakavasti. Hitler, joka kuitenkin tarvitsi itselleen suuryritysten, teollisuusjohtajien ja eliitin tuen, pidättäytyi kaikesta, joka olisi voitu tulkita valtiollistamiseksi tai sosialisoimiseksi, hän päinvastoin torjui nämä ajatukset suoralta kädeltä. Röhm alkoi valittaa valtaannousun jääneen puolitiehen. Hänen mukaansa vain aito saksalainen kansallissosialistinen vallankumous saattoi ratkaista Saksan ongelmat. Virallisesti Hitler selitti kuulleensa läheisen ystävänsä (Röhm oli eräs harvoja, joka sai sinutella Hitleriä) homoseksuaalisuudesta vasta juuri ennen tämän pidättämistä. Todellisuudessa Hitler oli tiennyt asiasta jo vuodesta 1919. Asian tultua julki (1932) Hitler haukkui punastelevan ja kiemurtelevan Röhmin pahanpäiväisesti. Toistaiseksi vanhan toverin yksityiselämän luonne oli yhdentekevä, kunhan tämä ei sortuisi alaikäisiin.


Kurt von Schleicher (4. 4.1882) oli saksalainen kenraali ja Weimarin tasavallan viimeinen valtakunnankansleri. Schleicherista tuli merkittävä taustavaikuttaja Heinrich Brüningin hallituksen aikana 1930–1932. Hän toimi puolustusministeri kenraali Wilhelm Groenerin avustajana. Ulosheitetty Papen lähestyi von Hindenburgia, koska presidentillä alkoi olla epäilyksiä Schleicherin hallintotavoista ja koska Schleicher halusi työskennellä SPD:n kanssa, jota Hindenburg halveksui. Papen vaati ikääntyvää presidenttiä nimittämään Hitlerin valtakunnankansleriksi. Papenin, Hindenburgin ja Hitlerin salaisten tapaamisten jälkeen presidentti von Hindenburg erotti Schleicherin 28. tammikuuta 1933 ja Hitleristä tuli valtakunnankansleri 30. tammikuuta 1933. Schleicher ja hänen vaimonsa Elisabeth murhattiin pitkien puukkojen yönä Potsdamissa yhdessä muiden oletettujen kansallissosialistisen hallinnon vastustajien kanssa. Schleicherin 16-vuotias tytärpuoli löysi ruumiit.


Yhteenveto

Aloittaessaan poliittisen uransa Hitler oli epäonnistunut, juureton henkilö, lahjaton ja työhön kykenemätön mies, taiteen tuhertelija ja suunsoittaja, itkuinen itsesäälijä, olutkellaripoliitikko, mies, joka oli täynnänsä pikkuporvarillisia joutavuuksia ja puoleksi sulatettuja hajanaisia tietoja, joka ei koskaan ollut oppinut tekemään kunnollista työtä eikä koskaan sitä oppinutkaan. Hänen menestyksensä salaisuusoli kai siinä, että Saksan kansa monin tavin tuntui olevan samassa henkisessä tilassa kun hän itse, sitä hallitsivat samanlaiset katkeruuden ja tappion tunteet, sitä kannusti samanlainen viha ja monomaaninen kostonhalu.


Saksa oli sairas ja epätoivoinen vuoden 1918 tappion nöyryytyksien jälkeen, ja vuosien 1929-1930 taloudellinen kriisi oli vienyt sen viimeisetkin voimat. Hitlerillä oli ainoalaatuinen intuitio, kyky samastaa itsensä tuollaisiin vihan, kaunan, aggression ja vallantahdon tunteisiin ja ilmaista niitä. Hänellä oli suorastaan hypnoottinen yhteys kansanjoukkoihin, merkillinen kyky väreillä samaa aaltopituutta kuin ne sekä ilmaista niiden sisimpiä ja alkeellisempia tunteita ja tunnelmia. Häntä tuntui tällöin johtavan unissakävelijän varma vaisto, ja hän kykeni suggestiivisen kiihkeästi keskittämään ja ilmaisemaan kansanjoukkojen intohimon, niin että hän sulautui siihen ja se häneen kaikki käsittäväksi hurmioksi.


Toinen tärkeä tekijä oli keskiluokan kapina. 1920-luvun inflaatio ja 1930-luvun alun talouslama olivat kohdanneet keskiluokkaa ankarina, se tunsi sekä suurteollisuuden että järjestäytyneen työväenliikkeen uhkaavan itseään ja puolustautui epätoivoisesti kurjistumistaan vastaan. Siksi se tunsi vetoa sellaista liikettä kohtaan, joka soitteli sekä kansallismielisiä että sosiaalisia kieliä ja joka muutoin demagogisessa propagandassaan lupasi kaikille kaikkea.


Saksan demokratian heikkoudet osaltaan myös helpottivat diktatuurin voittoa, vaikka sillä oli demokraattinen Weimarin tasavallan mallivaltiosääntö, mutta monet samaistivat sen antautumis- ja vahingonkorvauspolitiikkaan. Lisäksi saksalla oli pitkät yksinvaltiuden perinteet, joten äkkinäinen muutos tasavaltalaiseen hallitustapaan oli vaikeaa. Suuren puoluehajanaisuuden vuoksi turvauduttiin presidenttiin eikä valtiopäivien luottamukseen ja siten kaivettiin maata demokraattisen järjestelmän alta sekä avattiin tie juonitteluille, jotka auttoivat Hitlerin valtaan sitten, ettei loukattu valtiosäännön kirjainta, joskin kyllä sen henkeä.


Kohtalokkaaksi kävi myös hajaantuminen sosiaalidemokraattiseksi j kommunistiseksi puolueiksi. Sillä tavoin vastustuskyky heikkeni ja kommunistit pelasivat vaarallista peliä liittoutumalla natsine kanssa muita puolueita ja hallitusta vastaan. Tämä oli tavallaan romahdusteorian sovellusta: annettakoon Hitlerin päästä valtaan, hän tekee vararikon ja jättää kaikensekasortoon, mikä raivaa tietä vallankumoukselle! Moskovan ohjeet Saksan kommunisteille olivat ratkaisun vuosina niin epäonnistuneita kuin suinkin mahdollista perutuen sekä Saksan olosuhteiden että Hitlerin täydelliseen väärinarviointiin.

*

http://www.holocaustinfo.org/faq/2.html

*

Kansallissosialistinen puolueohjelma Eli 25 kohdan ohjelma 24.2.1920

http://simple.wikipedia.org/wiki/NSDAP_25_points_manifesto

http://www.hitler.org/writings/programme/


google-käännös

1. Vaadimme liiton kaikkien saksalaisten Suur-Saksassa periaatteella itsemääräämisoikeuden kaikkien kansojen.


2. Vaadimme, että Saksan kansa on yhtäläiset oikeudet kuin muita kansoja, ja että rauhansopimuksia Versaillesin ja St. Germainin on kumottu.


3. Vaadimme maan ja alueen (siirtomaat) ylläpidosta kansamme ja ratkaisu meidän ylijäämä väestöstä.


4. Vain ne, jotka ovat maanmiehiämme voi tulla kansalaisille. Vain ne, jotka ovat saksalaista verta, riippumatta uskonnosta, voidaan maanmiehillemme. Näin ei Juutalainen voi olla maalainen.


5. Ne, jotka eivät ole sen kansalaisia, on elää Saksassa ulkomaalaisia on sovellettava lain ulkomaalaisten.


6. Oikeus valita hallituksen ja päättää valtion lainsäädännön tulee kuulua vain kansalaisille. Siksi vaadimme, että ei ole julkisessa virassa luonteesta riippumatta, onko keskushallinnon, provinssin tai kunta, on hallussa joku, joka ei ole kansalainen.


Me sotaa vastaan korruptoituneita eduskunnan hallintojohtaja, jossa miehet on nimitetty virkaa hyväksi osapuolelle ilman huomioon luonne ja kunto.


7. Vaadimme, että valtion on ennen kaikkea huolehdittava siitä, että jokaisella kansalaisella on oltava mahdollisuus elää ihmisarvoisesti ja ansaitsemaan elantoaan. Jos se ei olisi mahdollista ruokkia koko väestö, niin ulkomaalaisten (ei-kansalaiset) on karkotettava Reich.


8. Kaikki muut maahanmuutto ei-saksalaisten on estettävä. Vaadimme, että kaikki muut kuin saksalaiset, jotka ovat tulleet Saksassa vuodesta 02 elokuu 1914, on pakko lähteä Reich välittömästi.


9. Kaikilla kansalaisilla on oltava yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet.


10. Ensimmäinen tehtävä kaikilla kansalaisilla on oltava henkisesti tai fyysisesti. Mikään yksittäinen saa tehdä mitään työtä, joka loukkaa yhteisön edun eduksi kaikille.


Siksi me vaadimme:


11. Tämä kaikki pääomatulo, ja kaikki tuotot, jotka eivät synny työstä, poistetaan.


12. Koska jokainen sota asettaa ihmiset pelkäävät uhrauksia veren ja aarre, kaikki henkilökohtaiset voitto johtuvat sodasta on pidettävä maanpetoksesta ihmisiä. Vaadimme siis yhteensä menetetyksi kaikkien sodan voiton.


13. Vaadimme kansallisti kaikki luottaa.


14. Vaadimme voitonjakoon suurissa aloilla.


15. Vaadimme runsas kasvu vanhuuseläkkeitä.


16. Vaadimme luomista ja ylläpitoa terveen keskiluokan, välitön communalization suurten myymälöiden joka vuokrata edullisesti pienille liikkeenharjoittajat, ja vahvin on pohdittava, jotta pienet toimijat antaa tarvikkeita tarvitaan valtion , maakunnat ja kunnat.


17. Vaadimme maatalousuudistus mukaisesti meidän kansallisia vaatimuksia ja säätämistä lain pakkolunastaa omistajille ilman korvausta mitään tarvittava maa yhteisen tavoitteen. Poistaminen maa vuokraa, ja kielletään kaikki keinottelun maa.


18. Vaadimme, että armoton sota on käynyt niitä vastaan, jotka pyrkivät loukkaantumisen yhteistä hyvinvointia. Pettureita, usurers, keinottelijoita, jne., on rangaistava kuolemalla, riippumatta uskonnosta tai rodusta.


19. Vaadimme, että roomalaisen oikeuden, joka palvelee materialistiseen tilaaminen maailman Korvataan Saksan common law.


20. Jotta voidaan jokaisen pystyy ja ahkera Saksan saada korkea-asteen koulutuksen, ja siten mahdollisuus päästä osaksi johtaviin asemiin, valtion on kannettava vastuu järjestää perusteellisesti koko kulttuurinen järjestelmä ihmisiä. Opetussuunnitelmiin kaikissa oppilaitoksissa on mukautettava käytännön elämässä. Käsitys valtion Idea (tiede kansalaisuus) on opetettava kouluissa alusta alkaen. Vaadimme, että erityisesti lahjakkaat lapset köyhiä vanhempia, riippumatta niiden asema tai ammatti, on opiskellut valtion kustannuksella.


21. Valtiolla on velvollisuus auttaa kohottaa kansallista terveyttä tarjoamalla äitiyshuollon keskuksia, kieltämällä nuorten työmarkkinoille, lisäämällä fyysistä läpi pakollisten pelejä ja voimistelu, sekä mahdollisimman edistäminen yhdistysten kanssa liikuntakasvatus ja nuorten.


22. Vaadimme lakkauttamista armeijan ja luoda kansallinen (folk) armeija.


23. Vaadimme, että olisi oikeudellinen kampanja vastaan, jotka levittävät tahallisesti poliittinen valheita ja levittää niitä lehdistön kautta. Jotta voidaan luoda Saksan lehdistössä, vaadimme:


() Kaikki toimittajat ja heidän avustajansa sanomalehdissä julkaistiin saksan kielellä on Saksan kansalaisia.


(B) Non-saksalaisissa lehdissä julkaistaan ainoastaan nimenomaisella luvalla valtion. Niitä ei saa julkaista saksan kielellä.


(C) Kaikki taloudellisia intressejä tai mitenkään vaikuttamatta saksalaisissa lehdissä on kiellettyä kuin saksalaista lailla, ja vaadimme, että rangaistus rikkoo tätä lakia on välitön poistaminen sanomalehden ja karkottaminen ei-saksalaisia Reich.


Sanomalehdet rikkoo vastaan yhteistä hyvinvointia on tukahdutettu. Vaadimme oikeustoimiin niitä suuntauksia taiteen ja kirjallisuuden että on häiritsevää vaikutusvaltaa elämään kansamme, ja että kaikki organisaatiot, jotka loukkaa edellä vaatimuksiin lakkautetaan.


24. Vaadimme vapautta kaikkien uskontojen valtion, sikäli kuin ne eivät vaaranna sen olemassaolon tai loukata moraalisia ja eettisiä tunnetta germaanisen rodun.


Puoluetta sinänsä edustaa kannalta positiivinen kristinusko ei sido itseään mihinkään yksittäiseen tunnustuksen. Se taistelee juutalaisten materialisti henki sisällä ja ilman, ja on vakuuttunut, että kestävä elpyminen Kansamme voi syntyä vain sisällä on pinciple:


YHTEINEN hyvä ennen yksittäistä tavaraa


25. Voidakseen toteuttaa tämän ohjelman vaadimme: vahvan keskushallinnon valtion viranomaiselle, ehdoton viranomaiselle poliittinen keskus parlamentin koko valtion ja sen kaikkien kanssa.


Muodostuminen ammatti valiokuntien ja komiteoiden edustavat useita säätyjen valtakunnan, että lait julkaisemien keskusviranomaisen on suoritettava osavaltioissa.


Johtajat osapuoli sitoutuu toteuttamisen edistämiseksi edellämainituista kaikin, tarvittaessa uhrata oman henkensä.